Vihdoinkin, Sanya, Hainan

Aurinko ja lampo hellii vuoristoseikkailujen jalkeen。。。

Mutta vasta tiukan säädön ja reissaamisen jälkeen. Matka Yangshuosta Sanyan Lu Hui Toun kylään kesti 28 tuntia. Matkustimme junalla, lautalla, sekä kuudella! eri bussilla. Sokerina pohjalla Haikousta, Sanyaan neljä timmaa dösän lattialla ihmisten potkittavana. Olo oli käytetty ja kulunut kun saavuimme vihdoin Lu hui Tou Cuniin. Ilta ei mennyt putkeen sillä treffit Paulan kanssa menivät myös reisille. Katukeittiöstä löytyi sentään halpaa safkaa, ja ystävällinen superujo paikallinen jamppa tarjosi meille ilmaista yösijaa.

Seuraavana aamuna kaikki näytti valoisammalta. Löysimme Paulan, pääsimme uimaan lämpimään Etelä Kiinan mereen, ja tempaisimme käyntiin rajut Pre-Castle-Partyt mallia 2010. Vuorokauden vaihduttua tapaili paikallinen kitaravirtuoosi akustisellaan jo Finlandia-hymniä.

Lu Hui Tou Cun ei rantakohteena ole luonnoltaan ja biitsiltään mikään häikäisevä, mutta meille se oli paratiisi kirkuvan Sanyan keskellä. Hotellikompleksit ovat VALTAVIA, asiakaspaikkojen määrää voi vain arvailla ja lisää bygataan kiihtyvällä vauhdilla. Jätimmekin kiertelyn tunkkaisilla keskusta-alueilla minimiin, ja keskityimme rentoutumiseen. Venäläisille suunniteltu Dadonghai piti kuitenkin tsekata. Tuntui jännittävältä nähdä pitkästä aikaa kyrillisiä merkkejä hotellien nimissä, opastekylteissä, ruokalistoilla... Kaikkea maan ja taivaan väliltä kauppaavat kinuskit tervehtivät meitä ystävällisesti mongertaen "Strastutje" tai jotain sen suuntaista. Yksi hauska ajanviete Sanyassa on rantaelämään opettelevien, täysin homogeenisistä hawaji-paita ja -shortsi kuoseista repäistyjen Kiinalaisten turistien tarkkailu. He ainakin osaavat pitää hauskaa aidosti miettimättä mitä muut toiminnastaan kelailevat!

Lopulta Sanyassa on aika vähän tekemistä, ainakaan sellaista mitä ei olisi jo nähnyt ja kokenut. Paikka on kuin käsistä karannut Las Palmas, ruma, meluisa ja likainen mutta tarjoaa kaikkea turistille, rahalla.

Itärannikolta löytyisi kuulemma rauhallisempia biitsejä, sinne siis! Dösillä sekoiluun meni kolmisen tuntia mutta harmaasta säästä huolimatta Sun and Moon bay tarjosi sitä mitä etsimme. Rauhaa ja loppumatonta meren kohinaa. No, mistään koskemattomasta paratiisista nyt ei ollut kyse, mutta Kiinalaisittain rauhallisesta biitsistä kivoilla näkymillä. Paikalle oli kuin varkain rakennettu yksi kalliinpuoleinen joskin mitäänsanomaton resortti, joka kuitenkin vaikutti varsin hiljaiselta. Pieni Taiwanin(!?) historiaan perustuva ylihintainen teemapuistokin löytyi. Oliko sillä mitään annettavaa kenellekkään, en tiedä. Enivei muutamat turistibussit pysähtelivät paikalla.

Paikka on tunnettu myös Kiinan surffiparatiisina, ja muutamia tuon jalon lajin harrastajia tapasimmekin. Laudalle meistä kukaan ei uskaltautunut, mutta hyvät stoorit lensivät illan jo pimettyä notskin äärellä, minkä yksi aussijäbä rannalle kyhäsi.

Hainanin pyörähdys jäi loppujen lopuksi varsin lyhyeksi. Osittain saattaa mennä reissuväsymyksen piikkiin, mutta ihmeitä ei saaren itä- ja eteläranta tuntunut tarjoavan. Jos nyt edullisen paikan nauttia auringosta ja lämmöstä ilman elämää suurempia aktiviteetteja.

Hong Kong here we come!