Seikkailuista Emei Shan vuorella...
Emei Shan on idan Pyha Vuori. Vehreiden subtrooppisten sademetsien peittama kukkula on ollut Kiinan Buddhalaisille tarkea pyhiinvaelluskohde jo tuhansia vuosia. Pyhiinvaeltajia paikalle valuu yha vaikka moni pyha asia on vuorelta kadonnutkin. Silti metsan siimeksessa ja sumuisten vuorten rinteilla kyyhottavat luostarit luovat Emei Shanille maagisen tunnelman.
Munkkien sijaan polkuja kansoittavat nykyaan Kiinalaiset turistit jotka muuten pitavat liikkuessaan kasittamatonta metelia. Pilvien kietoutuessa tiukemmin vuoren ymparille alkavat nama yksinaiset sielut nimittain huutaa suoraa huutoa; ilmeisesti edes ajatus yksinolosta ahdistaa.
Joka tapauksessa vuori nayttaa parhaat puolensa iltasella ja aamusella nilla polun patkilla, joilla trafiikkia on vahemman.
Alkutaipaleemme vuoren rinteilla sai hieman tahmean startin, kun jumituimme heti alkuunsa lippuluukulle. Lippuja myyva tati paatti vain yhta-akkia etta tahan asti mainiosti pelittanyt Jussin opiskelija kortti ei kelpaa. Kun kysyimme syyta vastaus oli nyrpea ilme ja kaden heilutus, joka osoitti etta menkaa pois! Kassatati ja taman esimies kieltaytyivat edes kommunikoimasta kanssamme. Tilanne selvisi puolentunnin paasta tulkin loydyttya paikalle. Vaittivat etta mina olen liimannut kortissani reilu vuoden olleen tarran (joka osoittaa etta olen opiskelija 2009-2010) juuri ennen luukulle menoa! Helenan tarra kelpasi kylla mainiosti. Kiitos taas Kiinalle asiakaspalvelijoista.
Ensimmaista yosijaa selvitettaessa ei palvelualttius myoskaan ollut huippu luokkaa. Taman lisaksi olimme pakotettujua tyytymaan kosteaan likaiseen kylmannihkeaan dormiin 50 yuanin ryostohintaan listahinnan ollessa 30 yuania nena. Nainen vain totesi meille, etta kyseista huonetta ei ole!
Muuten pilvien katkema syksylta tuoksuva, joskin vahvasti turistisoitunut Emei Shan oli hieno elamys, vaikka maisemien katseluun eivat saiden herrat tarjonneetkaan mahdollisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti