sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Pyörän päälle, Big Sur, CA



Illan vietimme hostimme Barakin seurassa, väijyen merileijonia kalastaja laiturin alla, pelaten hippaa vanhassa junassa (!) ja syöden herkulliset viidenruokalajin vegemässyt jossain paikallisessa luomumättölässä. Ja hauskaa oli! Taas. Couch Surfing vakuuttaa.

Aamulla kampesimme itsemme aikaisin sohvalta kadulle ja painelimme pyörävuokraamoon. Kaksi pätevää hybridiä ja traileri hoituivat nopeasti ja näppärästi ja jopa inhimilliseen hintaan (138 usd/3päivää/kaikki romut).

Hörpimme kylillä vielä aamusumpit ennen kuin suuntasimme 17 mailin reittiä kohti etelää. Vuokraamiemme välineiden ainoa heikko puoli tuli heti ensimmäisessä ylämäessä esille. Traileri oli syntisen raskas kun tie muuttui kaltevaksi. Korvissa kaikui sananlasku "kuin kivirekeä vetäisi". No onneksi reittimme ei tulisi olemaan pelkkää ylämäkeä, sinnikkäästi eteenpäin vaan.

Aamupäivä oli rannikolle ominaisesti sumuinen. Mantereen päällä ollut lämmin ilmamassa tiivistyi kylmän meren kohdatessaan tiiviiksi sumupankiksi. Ensimmäisen stopin otimme Lobosin niemellä. Tunnelma oli aavemainen mutta hieno valtavien maininkien murskautuessa sumun keskeltä rantakallioihin useiden metrien korkuisiksi vesipatsaiksi. Vain merileijonien ääntely ylitti aaltojen pauhun.

Puolilta päivin lounastimme tihkusateessa. Tähänkö hyvä onnemme kelien suhteen päättyisi? Ei sentään vielä. Alku iltapäivästä aurinko vei voiton kylmästä merestä ja sumupilvet hälvenivät rannikolta. Jylhä kallioranta vaikutti viimeisten utuisten rippeiden kietoutuessa vielä kivien ympärille.

Iltapäivä alkoi olla jo pitkällä ja tie oli koukkaamassa sisämaahan. Halusimme ehdottomasti telttailla Ison Meren rannalla mutta viimeisimmät potentiaaliset paikat olivat olleet Garrapatan rantamilla parintunnin pyörämatkan päässä...

Päätimme yrittää Andrew Molera state parkista, joka tuntui vetävän puoleensa hipahtavia elämäntapa surffareita kuin kukkanen mehiläisiä. Sumu oli taas laskeutunut rannikolle. Viimeisestä niemennokasta jyrkältä rantakalliolta löysimme tasaisen läntin mihin telttamme asettaa. Piilossa katseilta paikka ei ollut joten avasimme viinipullon ja katselimme illan hämärässä taiteilevia surffareita, jotka välillä katosivat aaltoihin, välillä usvaan.
Telttapaikka

Lobosin tyrskyt

Pistimme leirin kasaan heti aamutuimaan, jotta emme narahtaisi laittomasta telttailustamme. Aamupuurot ja -teet keittelimme nyt sumuttomia, hulppeita maisemia ihaillen.

Jatkaessamme koukkasi valtatie 1 sisämaahan tarjoten uudenlaisia maisemia. Metsä lähestyi molemmilta puolilta ja katse kiinnittyi vaikuttaviin punapuihin. Päivä lämpeni pikku hiljaa ja lounaan aikaan Jussi heilui jo ilman paitaa. Iltapäivällä Julia Pfeifnerin puiston saavuttaessamme iski kuitenkin tuolle rannikolle niin ominainen sumu jälleen pakottaen Iloisen Sancain turvautumaan taas pitkähihaisiin. Julia Pfeifneria oli ilmeisesti runnellut jokin luonnonmullistus kun hulppealal paikalla ollut leirintäalue oli ajettu alas. Toisaalta tämä tarkoitti myös maksuttomia tasaisia alueita valtameren äärellä. Meitä se ei tosin tällä kertaa lohduttanut. Aikataulu pakotti kääntämään fillarit takaisin kohti Montereytä; yöksi jäimme lounaspaikkamme välittömästä läheisyydestä bongaamallemme pienelle puskien kätkemälle tasanteelle Tyynenvaltameren yllä.

Koko yön satoi. Ja aamulla oli aikainen herätys. Suunnattomaksi helpotukseksemme navakka luoteinen tuuli kuivatti ilman telttaa pakatessamme ja tunnin polkemisen jälkeen alkoi sininen taivas selättää harmaat pilvet. Tuuli tosin oli kannaltamme sivuvastainen ja teki pikapolkupyörämarssistamme etenkin traileria hinanneelle Jussille hieman tuskaisan.

Maisemat olivat tällä kertaa jo tuttuja ja saavuimmekin Montereyhin hyvissä ajoin. Ystävällinen bussikuski otti meidät jo aikaisempaan San Joseen vievään bussiin ja saavuimmekin Belmontiin hyvissä ajoin. Tämä onnekas sattuma avasi meille myös mahdollisuuden päästä seuraamaan tiukkaakin tiukempaa paikallissarjan jääkiekko-ottelua jossa J tehtaili huikeat neljä byyreä. Tämä ottelu toimi myös mainiona lämppärinä seuraavan illan San Jose Sharks-Minnesota Wild NHL-matsille

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kohti pohjoista

Katalinasta Losiin palattuamme aloimme suuntia pikku hiljaa kohti pohjoista. Ensimmäiseksi etapiksi sattui Santa Barbara. Komeissa raameissa vuorten ja valtameren välissä sijainnut Santa Barbara ei tarjonnut tällä kertaa mitään huikeita elämyksiä omasta kiireestämme johtuen. Bilettävää jengiä tunnui perjantai illan kunniaksi olevan liikenteessä, tosin tyydyimme nautiskelemaan kahden taalan viinimme rantahietikolla aaltoja kuunnellen ja painuimme burgereiden jälkeen pehkuihin.

Säännöillä kirottu hostellime ei oikein vakuuttanut. Yöllä oli rauhatonta, ja aamulla respa ei tullut ajoissa avaamaan, mikä aiheutti meille pienimuotoisen stressin kun dösä kohti Salinasta oli lähdössä ja hintaan kuulunut aamiainenkin jäi väliin. Tämä tosin ei ollut suuren suuri menetys, tarjolla kun oli paahtoleipää ja kahvia.

Salinaksessa tapasimme J:n S:n ja M:n ja jatkoimme maalaismarkkinoiden falafelien jälkeen Montereyhin. Iltapäivä kului Carmelin biitsillä hassutellessa ja 17 mailin muikeita maisemia ihaillen. Golf-kenttien neliöhinta mietitytti ja sijainti vihastutti. Silti aavemaisten sypressien ja karun rantaviivan koristaman Montereyn niemen saivat haaveilemaan, jotta tässäpä olisi mukava paikka kesähuvilalle! Illan hämärtyessä painelimme motellin kautta kalaravintolaan syömään ekologisesti pyydettyjä?! ja erinomaisen herkullisia mereneläviä.

Aamulla suuntasimme Montereyn vaikuttavaan akvaarioon tarkastelemaan miltä edellinen illallinen näyttää elävänä luonnollisessa elinympäristössään. Hienosti toteutettu yllättävän runsaalla ympäristöpropagandalla varustettu mereen keskittyvä tiedepuisto!

Iltapäivällä hyvästelimme taas J:n S:n ja M:n, painelimme kauppaan ostamaan eväitä tulevaa Big Surin seikkailuamme varten ja tapaamaan elämämme toista CS kontaktiamme, Barakia.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Saarielämää, Catalina, CA

Kuulimme huhuja lämpöaallosta ja päätimme pyyhkiä Losin pölyt jaloistamme suunnaten parinkymmenen mailin päässä olevalle Catalinan saarelle sulattelemaan Suomen ankarassa talvessa jäätyneitä luitamme.

Catalinan pääkaupunki, Avalon, on kuin karamelli ja sää tosiaan helli meitä; kaksi päivää tyyntä ja pilvetöntä taivasta. Saaren turisti-infra tosin oli isku vasten kasvoja. Olisimme palavasti halunneet rannalle telttailemaan, ja 20 mailin päässä olisi ollutkin mukava biitsi leirintäalueineen. Tänne pääsy vain olisi maksanut meiltä yhteensä 128 dolsua, whtf!? Tyydyimme kävelymatkan päässä olevaan biitsittömään leirintäalueeseen. Tämä saattoi olla onnekas käänne, nimittäin jälkimmäisenä yönä Japanin maanjäristyksen aiheuttama tsunami rantautui Kalifornian biitseille.

Ensimmäisenä päivänä nautimme saaren vaihtelevasta ja kauniista luonnosta. Niin ja esteettömistä näkymistä Tyynelle Valtamerelle. Toisen päivän pyhitimme biitsille. Vesi vain oli valitettavan viileää, joten jäi snorklausvehkeet vuokraamatta.

Mikäli Losissa lusii pidempään ja kaipaa hieman rauhallisempaa meininkiä voimme vilpittömästi suositella ehkä hieman hintavahkoa Catalinaa.