Iran - ihan oikeasti helmi mesta

Kotiinpaluu on tapahtunut jo aikoja sitten ja lienee syytä taas hieman päivitellä blogia.

Eli paska puheet sikseen ja hieman oikeita tuntoja Iranista.

Iran on turistille mahtava maa. Poliittis-maantieteellisesti Persianlahden ja Kaspianmeren välisellä kannaksella sijaitseva Iran on toiminut iät ja ajat maasiltana Aasian ja Euroopan välillä. Maastoltaan Iran on vähintäänkin haastavaa. Vuoristoinen aavikko näännyttää matkailijan nopeasti ja vesi sekä ravinto ovat kortilla. Maan läpi kulkeneet karavaanit ovat olleet riippuvaisia paikallisten avusta, joka on osaltaan kartuttanut persialaisten maallisia ja hengellisiä rikkauksia, mutta toisaalta luonut uteliaisuudelle, ystävällisyydelle ja vieraanvaraisuudelle pitkät perinteet. Tätä perinnettä persialaiset vaalivat edelleen ja sen Iraniin uskaltautuva turisti saa tuntea nahoissaan!

Minne ikinä kuljetkin maassa Persian, saat osaksesi varauksetonta uteliaisuutta ja ystävällisyyttä.

Suuret kiitokset vielä kerran Sinalle ja muille Tabrizin pojille, Esfahanin Kuoroshille ja Analle perheineen, Toudeshkin Mohammed Jalalille, Yazdin Kouroshille, Silk Roadin duunareille (ja loistaville reissaajille), Golsalle ja hänen perheelleen Teheranissa sekä niille lukemattomille muille ihmisille jotka auttoivat ja ilahduttivat matkamme tekoa Iranissa.

Iran on luonnoltaan ja ilmastoltaan käsittämättömän monipuolinen maa. Kun kylmä talvi ja lumipeite kurittaa pohjoisessa nautitaan etelässä Persianlahden rannoilla lämmöstä ja auringosta. Korkeilla vuorilla on jäätiköitä kun taas aavikoiden alangot saavuttavat yli 60 asteen lämpötiloja kesäkuukausina. Alborz-vuorten Kaspianmerelle antavat pohjoisseinämät ovat kuuluisia Iranille epätyypillisestä vehreydestään. Keitaat keskellä loputonta kivierämaata tuntuvat aina pienimuotoisilta ihmeiltä.

Kulttuuri on vanhaa ja saanut vaikutteita sekä idästä ja lännestä. Kun suomessa ihmiset asuivat vielä luolissa laskettiin Iranissa vuoden pituus 365,24 vuorokaudeksi. Matematiikka ja symmetria näkyvätkin kaikkialla. Moskeijoiden satojen neliöiden mosaiikit toistavat monimutkaisia symmetrian kaavoja samoin kuin kuuluisat persialaiset matot. Iranilaisille vuoden tärkein juhla on No Ruz, paikallinen uusi vuosi, jota vietetään aina auringon zeniitin ylittäessä päiväntasaajan pohjoiselle pallonpuoliskolle. Runoilijat ovat aina olleet Iranissa erityisessä arvossaan. Ennen Islamia maassa harjoitettiin Zaroastrialaisuutta, jonka perinteet (esim. No Ruz)ovat monissa paikoissa edelleen voimissaan.

Siinäpä sitä syytä kerrakseen.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Saavuin Teheraniin auringon nousun aikoihin ja vaikutuin punasina hohkaavista jäätiköistä Alborz vuorilla. Teheran on valtava kuten Aasialaisilla kaupungeilla on tapana. Hurjimmat arviot asukasluvusta yltävät aina 20 miljoonaan asti ja kadulla tuntuu että polttomoottoreilla käyviä helvetinkoneita on vähintään saman verran.
Mutta onneksi Teheranissa on myös metro joka kiidättää matkustajansa nopeasti varmasti lukuisiin eri kolkkiin ympäri kaupunkia. Metron punainen linja on myös siitä mielenkiintoinen että se ottaa korkeutta 900 metristä 1500 metriin. Alaspäin tullessa meikäläinen joutui ilmaamaan korvat!
Painelin anivarhain seuraavana aamuna taksilla Helenaa vastaan kentälle. Tyttö löytyi yllättävän helposti =) ja painelimme majataloon aamupäiväunille ja taateli jogurtille.