Back in Lhasa

Melkoisen huikea 16 paivan jeeppisetti takanapain. Iloinen Sancai on taas nahnyt ja kokenut paljon. On kontattu pitkin muinaisia kuningas kuntia, kylvetty hyvin ohuessa ilmassa, ihmetelty lukuisia vuoristo jarvia ja kierretty toki myos maailman pyhin vuori. Synnit on siis hyvitetty ainakin taksi illaksi, eli Lhasan yo kutsuu.

Aloitamme huomenissa loppumattoman paivitys urakan, eli lisaa dataa sitten...

------

Karaokebaari teki tehtavansa ja paa on hyvin jumissa, mutta koitan silti tarinoida pienen koosteen, mita kaikkea viimeiseen reiluun kahteen viikkoon on mahtunut. Mita ajatuksia Tiibet on herattanyt?

Luonto on taalla ihmeellinen ja vastaavia maisemia tuskin loytyy muualta. Lannessa loppuivat Lhasan alueen vahatkin ruskan kellastamat puut ja maisemaa hallitsivat syvansiniset jarvet ja satumaisen variset vuoret. Rusehtavan Tiibetin ylangon rikkoi etelassa Himalajan valkea korkeuksiin kohoava vuorijono ja bongasimme myos Manaslun, jonka ympari patikoitiin viime talvena.

Mutta maisema ei ole kauttaaltaan kaunis. Monet kylat ovat roskakasojen valtaamia ja kiinalainen moderni arkkitehtuuri rikkoo monin paikoin kaunista perinteista maisemaa. On rakentamisvimmassa ollut hyvaakin. Lahes koko jeeppiajelu paastiin nauttimaan upouudesta asfaltista.

Luonnon lisaksi kulttuuri on saanut sydamen sykkimaan ja piirtanyt mieleen unohtumattomat muistot. Luostareihin kannattaa ehdottomasti menna aamulla, silla munkkien rukoustreeni on todella vaikuttava kokemus. Se kuulostaa, tuoksuu (suitsukkeet) ja nayttaa juuri silta, milta mielikuvieni Tiibetissa - sita kuunnellessa katoaa mielsta maisemaa hallitsevat kiinan liput, linkkitornit ja kiinalaiset superturistilaumat.

Vastakohdat ovat lasna kokoajan: uutta ja vanhaa, kaunista ja rumaa, kiinalaista ja tiibetilaista, turistibisnesta ja aitoa ystavallisyytta.

Matkaa tehtiin Toyota Landcruiserilla ja tiimiin kuului meidan lisaksi kuski, opas, ja venalainen ja ukrainalainen reissaaja. Totesimme - taas kerran - etta ryhmamatkailu ja oppaan perassa kulkeminen ei ole meidan juttu. Lansi-Tiibetiin vain ei ole mahdollista (ainakaan laillisesti) menna itsenaisesti. Opas oli kylla huomattavasti parempi ja fiksumpi tapaus kuin edellinen kokemus Nepalissa - mutta silti, mukavampi olisi menna omien ehtojen mukaan. Muutaman kerran meni hermot ryhmamme erilaisten tottumuksien ja halujen kohdatessa. Jollekin on tarkeaa ladata kannykka joka paiva, toinen haluaa mukavamman huoneen ja parempaa ruokaa, me haluttiin menna halvalla ja paikallisten tyylilla.

Kokonaisuudessaan reissu oli upea: uitiin 5100 metrin korkeudessa olevassa jarvessa, kierrettiin maailma pyhin vuori ja patikoitiin pyhiinvaeltajien kanssa yli 5550 metrin solasta yli, paastiin ainakin hiukan sisaan buddhalaisuuteen, Jussi opetteli jakkien ja murmelien kielta, leikittiin Indiana Jonesia vanhan kuningaskunnan raunioilla ja kylvettiin maailman upeimmassa kuumassa lahteessa joka on viela turistilaumojen ulottumattomissa.