Seitseman tuntia bussilla Nu Jiangia ylavirtaan osoitti laakson olevan aarettoman vehrea, jyrkkaraaminen ja usein usvapilvien kietoma. Tupakansavuisesta bussista noustuamme kohtasimme pitkasta aikaa oikein kunnon vesisateen. Tama ei sirkuskulkuettamme haitannut silla ilma oli eelleen hyvin leuto.
Koetimme saada selville mita Nu Jiangissa voisi oikein nahda ja kokea siina kuitenkaan onnistumatta loputtoman korkean kielimuurin vuoksi. Olimme lukeneet syrjaisista laaksoista joiden naisilla on tatuoidut kasvot, runsaasta ja laajasta biodiversiteetista seka jylhista maisemista. Paatimme menna seuraavana aamuna bussiasemalle ja ottaa jonkun kulkuneuvon jonnekkin. Iltapaiva kului torin erikoisuuksia ihmetellen. Sianpaita ja liito-oravaa muistuttavia kokonaisina sellaisinaan grillattuja jyrsijoita. Helena oli matkalla bongannut dosan ikkunasta krokotiileja ja kilpikonnia myyvan tadin!
Ilta pimeni tihkusateisena ja harmaana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti