Sita iloitsi ihan kuin lapsena, kun maailma oli heratessa kauniin valkoinen. Aurinko pilkisti viela arkaillen pilvien lomasta, mutta myohemmin paivalla muutti ensilumimaiseman kevaiseksi lorinaksi. Litangia ei ole viela kiinalainen turismi tuhonnut ja taalla sai viela nauttia aidosta tiibetilaismeiningista ja ystavallisista ihmisista.
Talsimme lumisten kujien lapi kohti sky burial- eli taivashautajais-kukkulaa. Majatalomme emanta oli kuullut ruumiinpilkkojatuttavaltaan "joka on niin mukava mies, vaikka on pilkkonut jo tuhansia ruumiita", etta tanan olisi seremonia, jota sai vapaasti menna katsomaan. Pitkan odottelun jalkeen muoviasuun verhoutunut mies marssi kirves olalla kohti lumesta puhdistetulla alueella sakissa retkottavaa ruumista. Kirvesta ei otettu heti kayttoon, vaan aluksi pilkkoja viilteli kirurgin tarkkuudella ruumiin pienempiin osiin, jotta lintujen olisi helpompi mauttia herkkupaloista. Valtavat linnut tanssahtelivat ymparilla ja ryntasivat ruumiin kimppuun, kun pilkkoja siirtyi kauemmaksi seuraamaan esitysta. Kirveella pilkottiin lopuksi luita pienemmiksi polttamista varten. Tuntuihan se hurjalta, muta toisaalta - ehka tiibetilaisista tuntuisi hurjalta katsoa ruumista haudattavan maahan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti