Kiertoajelut saivat pitkän nenän, Tuyoq, Xinjiang

45 kilometria hyvaa tieta huonoilla pyorilla. Matka taittui mukavasti puoleen paivaan asti, mutta sen jalkeen ei ollut enaa kuuma vaan liian kuuma ja juomastoppeja jouduttiin ottamaan vahan valia. Niin kuin yleensa, vaiva ja hien vuodatus palkittiin lopulta. Loysmme kauniista Tuyoqin kylasta pienen kaupan ja jaimme jatskille. Heitimme vieressa istuville nuorille pari repliikkia uiguuriksi sanakirjastamme ja kohtelias nuorimies tarjosi meille viela toiset jatskit. Han oli myos kovin otettu, kun minulla (H) oli huivi paassa - uiguurialueella kun ollaan. Mutta teille voin myontaa, etta se oli lahinna suojaksi paahtavalta auringolta...

Suomalaista aksenttia aina haukutaan ja nauretaan, mutta taalla sen on kova valtti. Uiguurin aantaminen sujuu sanakirjasta kuin vanhalta tekijalta.

Jadehetken jalkeen jatkoimme viela hiukan eteenpain etsimaan majapaikkaa. Hups, menimme liian pitkalle: siisti parkkipaikka kyltteineen ja lippuluukkuineen. Osuimme juuri siihen kohtaan, johon inhottavat one day tour -bussit jattavat asiakkaansa rapsimaan kuvia. Siita vieresta, kun kysyimme yosijan hintaa, oli se sama kuin viime yona hotellissa - nyt tarjottiin kuitenkin vain lattiapaikkaa.

Otimme vahan pakkia. Parikymmenta metria kauempaa loytyi aivan ihana emanta, joka tarjosi tahan asti kiinan halvimman yon (25RMB eli about 3e nena). Sisapihassa oli keskella vanha suuri puu, uiguurityyliset terassit, saviaita ja takana vihreana koreilevaa peltoa. Emantamme oli ihastuksissaan, kun tavasimme sanakirjasta vessaa ym. ja tarjosi meille heti rypaleita ja vesimelonia. Nukuimme ulkona aavikkotuulen huminaa kuunnellen. Aavikkoa on jokapuolella ja Tuyoq vihrea helmi sen keskella. Kyla oli aivan ihastuttava - nyt kuva kertoisi enemman kuin sanat. Punertavat vuoret nousevat vihrean keitaan ylle, talot on tehty perinteiseen uiguurityyliin ja tastakin ohi kulkeneen sikllitien humina soi yha korvissa. Autoja ja skoottereita on tosi vahan, joten taalla ei hairitse edes se infernaalinen toottaaminen, mika on kiinalaisille kaupungeille tyypillista. Kaikkialla on siistia ja suloista.

Naimme myos kiertoajelubussien fotojenrapsimispaikat, niissa ei ollut mitaan ihmeellista. Flaming Mountains ei hatkahdyta Pamirin jalkeen, mutta kokemus ihanan aidon oloisesta uiguurikylasta iltahamarassa oli kaiken polkemisen arvoista. Aamulla saimme viela rypaletertun evaaksi.