Hiekkaa varpaisiin ja Buddhalaista taidetta, Dunhuang, Gansu

Englannin kielinen kierros alkaisikin vasta neljan tunnin paasta. Arsytti ja harmitti, kun istuttiin auringon paahteessa Mogao-luolien lippuluukun edessa. Sinne olisi ihan turha maksaa kallista sisaanpaasya kiinalaisella opastuksella. Toisaalta tuntui tyhmalta odottaa niin kauaa.


Jussi bongasi laheisten pikkuvuorten huipulla pienen yksinaisen nakoisen temppelin. Lahdimme pakoon Gansun provinssin suurinta turistirysaa ja kiipeilimme jyrkkia rinteita ylos alas aavikon ja dyynien levittaytyessa hiljaisina ymparillemme. Kavelyretki oli juuri sopivan mittainen, kukkulan laella oleva temppeli autio ja kaunis. Paha mieli jai hiekan keskelle ja saimme ostettua liput englannin kieliselle kierrokselle.


Silkkitien varrella sijaitsevat Mogao-luolat sisaltavat maailman upeinta buddhalaista taidetta, joista vanhimmat 366 luvulta ad. Luolat sijaitsevat kallioseinamassa keskella aavikkoa ja niiita on noin 1700 metrin matkalla. Jannittavaa oli nahda, kuinka silkkitie oli tuonut eurooppalaisia vaikutteita luoliin: mm. eurooppalaiset horoskooppikuviot oli maalattu yhteen seinamaan ja kirjastoluolasta oli loytynyt syyriaksi kirjoitettu raamattu 400-luvulta. Valtavat buddhapatsaat olivat komeita, korkein 34,5 m, maailman korkein sisatiloissa oleva. Opas oli hyva vaikkakin puhetta oli valilla vaikea seurata kiinalaisten turistien huutaessa ymparilla. Iloinen sancai suosittelee kaikille taiteesta ja buddhalaisuudesta kiinnostuneille.


Aikataulusta jo jaljessa pistimme nopeasti nuudelia naamaan ja tutustuimme samalla kahteen hainanissa asuvaan kalifornialaisiin (hyva tuttavuus, kun tarkoitus olisi ehtia loppumatkasta hainanille viettamaan kunnon rantalomaa ennen Suomeen paluuta:). Heilla oli sama suunta - dyyneille auringonlaskua ihastelemaan.


Dyynit olivat uskomattoman kauniita. Teravat varjot antoivat sulavia muotoja silkinpehmealle hiekalle. Kiipeaminen oli hikista puuhaa, mutta kannatti. Hetki oli kaunis ja Mogao-viini hyvaa, kun istuimme dyynin harjalla katsellen miten oranssina hohtava aurinko hiipi hiljaa horisontin taa. Olimme tuoneet makuupussit ja -alustat mukana, koska halusimme nahda myos auringonnousun. Yolla tahtien loiste oli melkein yhta upea kuin merella, enka meinannut malttaa nukkua ollenkaan. Taskut olivat taynna hiekkaa viela monta paivaa myohemmin.