Iloinensancai poliisiautossa!

Leshanin poliisi on erittain ystavallinen...

Chengdussa viisuminpidennykseen olisi mennyt viisi paivaa ja sina aikana ei olisi saanut poistua kaupungista, joten paatimme yrittaa onneamme Leshanissa. Saimme Emeilta kyydin Leshaniin Amerikkalaisen herran kuljettajan kyydissa. Leshan pisti ehti paan pyoralle. LP:n kartasta ei ollut mitaan apua: joko se oli vain huono tai sitten kaupunkikaava on muuttunut kirjan kirjoittamisen jalkeen. Epailen jalkimmaista, koska nama kiinalaiset rakentavat koko ajan vimmatusti uutta. Suunnistamista ei yhtaan helpota se, etta samalla kadulla on monta eri nimea, riippuen mista kohdasta katua on kyse. Emme siis ihan heti loytaneet etsimaamme PSB:n toimistoa, vaan eksyimme vaaralle poliisiasemalle kyselemaan viisumiasiaa. Poliisit olivat todella ystavallisia (muistoissamme viela Keski-Aasian ei-niin-ystavaliset-poliisit:) ja ohjasivat meidat poliisiauton kyytiin, joka vei meidat oikeaan toimistoon. Erittain ystavallisesta ja jopa englannin kielisesta palvelusta huolimatta kolmen tunnin saatojen jalkeen selvisi, etta voimme anoa uutta viisumia vasta lahempana nyt voimassaolevien umpeutumisaikaa... Yritetaan siis uudelleen kolmen tai neljan viikon paasta.

Huomenna mennaan katsomaan maailman suurinta Buddha-patsasta... Taksi yoksi loydettiin mahtava hotelli joen rannasta: hinta reilu 5 euroa per nena, todella siisti tuplahuone vessalla ja suihkulla, ilmainen internet ja 10. kerroksen nakoalabaari! Eli nakoalabaarista kirjoitellaan...