torstai 20. tammikuuta 2011

Viimeinen telttayö ja piitkän alamäen alku, Khasi, Sichuan/Yunnan...

Muutamia kirosanoja paasi suusta, kun kuultiin hinta. Sen lisaksi, etta pitaisi maksaa 150 yuanin sisaanpaasy, ryostettaisi meilta viela 120 yuanin bussikuljetuksen hinta - ellemme sitten haluaisi kavella ensin 30 kilsaa ylamakea vain paastaksemme portille. Lippuluukulle ja sielta pois paastakseen joutuisi viela pulittamaan 50+50 yuania kuljetuksesta eli kauniiden vuorimaisemien ihastelu Yadingin kansallispuistossa tyhjentaisi kukkaroa yhteensa 370 yuania (about 40 euroa), mika on maan hintatasoon nahden todella todella paljon. Kiinalaiset osaa tosissaan rahastaa turismilla. Arsyttavaa.

Suunnitelma heitettiin roskakoriin ja alettiin kyhata uuttaa kokoon respan tyton ja kokin avustuksella. Kartalta loytyi paikka nimelta Dongje-laakso, joka sijaitsee Yadingista lanteen. Sielta saattaisi paasta kurkistamaan luonnonpuiston kuuluisia jaatikkohuippuja. Nyt oli taas seikkailun aika, katsotaan mita sielta loytyy. Meilla ei ollut karttaa (tai oli, mutta siina nakyi vain Dongje-laakso yhtena viivana, ei mitaan pinnanmotoja, polkuja tai edes kaikkia autoteita - Kiinasta on mahdotonta loytaa hyvia karttoja. Myoskaan kultakimpaleemme Lonely Planet ei tasta paikasta tiennyt yhtikas mitaan. Kokki piirsi meille pienen kartan, jossa oli muutama kyla ja risteys, josta jatkaisimme matkaa Shangri-Lahan eli Zhongdianiin. Nailla siis mentiin.

Bussi kohosi jyrkkaan rinteeseen rakennettua mutkittelevaa tieta taristen ja huojuen. Syrjaisemmilla teilla olo on usein kuin pesukoneessa. Solassa alkoi nayttaa lupaavalta, kun kauniit lumihuiput pilkistivat keltaisina koreilevien lehtikuusten lomasta. Paatimme hypata seuraavassa kylassa pois ja kavuta sitten vahan korkeammalle ihailemaan maisemaa. Jostain kumman syysta kuski ei halunnut paastaa meita pois ensimmaisessa kylassa, ja kiukkuisina seurasimme, kun bussi pudotti korkeutta vauhdilla kohti laakson pohjaa. Sielta olisi hikinen kapuaminen takaisin ylos.

Mutta kuski tiesi talla kertaa paremmin. Han tipautti meidat pois seuraavassa kylassa, josta loytyi aivan ihana pikkuruinen majatalo. Vanhahko isantapariskunta tarjosi meille joka aterialla pilkkahintaan herkullista ruokaa enemman kuin jaksoime syoda (ja se on paljon!).

Seuraavana aamuna jatimme ylimaaraiset kamat isantaperheen huomaan, pakkasimme retkeilyvalineet, kaikki lampimat vaatteet ja jo liiankin tutuksi tulleita pikanuudeleita rinkkoihin. Emanta naytti meille polun alun ja lahdimme kavelemaan jyrkkaseinaista laaksonpohjaa tietamatta mihin polku veisi. Tiibetista haetun hyvan akklimatisoitumisen ansiosta askel oli kevyt ylamaessakin rinkka selassa. Korkeutta oli huomaamatta kertynyt jo 550 metria lisaa, kun tunti ja kolme varttia kaveltyamme istahdimme mutustamaan kekseja.

Viela toiset 550 metria piti kavuta, ennen kuin jyrkasta laaksosta loytyi leiripaikka nakymalla yhteen Yadingin komeimmista huipuista. Aamulla jatimme rinkat telttaan ja lahdimme tutkimusmatkalle kohti kaunista jaatikkohuippua. Parin tunnin kavelemisen jalkeen alkoi tulla nakyviin pyhiinvaeltajia ja turisteja - olimme Yadingin koralla eika rahaa ollut kulunut kuin bussilippuun, jes! Kiipesimme reitin korkeimmalle kohdalle, josta naimme kaikki kolme luonnonpuiston komeaa vuorta. Illaksi takaisin leiripaikkaan nauttimaan viimeisesta pakkasyosta teltassa. Tasta alkaa nyt pitka alamaki kohti lampoa ja Hong Kongia!

Matka Khasista Shangri-Lahan oli viela oma seikkailunsa. Talla valilla ei kulje bussia, joten oli koitettava liftata. Liikenneruuhkista ei voi taalla puhua ja kavelimme muutaman tunnin ennen kuin ensimmainen rekka pysahtyi. He pyysivat 200 yania alle kymmenen kilometrin matkasta, nauroimme ehdotukselle ja jatkoimme apostolinkyydilla eteenpain. Seuraavan rekan kanssa saatiinkin sitten sovittua jarkeva hinta koko matkalle Shangri-Lahan. Tie oli yksi matkamme hurjimmista ja kauneimista. Juuri ja juuri yhden auton levyinen pelottavan jyrkkareunainen tie, jonka kuopat ja kivenmurikat heiluttivat rekkaa holtittomasti. Kun edessa nakyi lumisia jyrkkia vuoria, ei ensimmaisena tullut mieleen, etta tie kulkisi niiden yli! Peput mustelmilla paasimme vihdoin Shangri-Lahan kuumaan suihkuun ja herkuttelemaan turistiravintoloihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti