Polyinen Murgab jai taakse ja aloitimme viimeisen etappimme
Tajikistanissa. Alla oli vanha neukkujeeppi ja suuntana Kirgisia.
Syksy alkoi jo saapua Pamirille; jaatyneet joet kimmaltelivat kirkkaassa
aamuauringossa. Ennen Karakulia hyppasimme jeepista, pupelsimme nuudelit
ja lahdimme huiputtamaan laheista viisitonnista nyppylaa. Ylhaalta
avautuivat epatodellisen kauniit mutta karut maisemat. Loppumaton maara
vuorien jonoja ja jaatikoita, kaukana alhaalla syvansininen
Karakul-jarvi.
Yovyimme jarven rannalla kylassa jonka nimi oli myos yllatyksellisesti
Karakol. Jalleen yksi maailmanlopun asutuskeskus kaukana kaikesta.
Puitteet tosin olivat komeat. Sinisen jarven takaa kohosi mahtavana yli
7000 metrinen Pik Lenin.
Aamulla huristelimme Kirgisiaan. Elamysrikas kuukausi Tajikistanissa
siirtyi historiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti