Mainiossa matkaoppaassamme oli mainittu laakso jonne pelkka paaseminenkin olisi kuulemma seikkailu. Sinne siis.
Kyydin jarjestaminen ei sinansa ollut ongelma. Hinta vain oli meille kahdelle hieman suolainen. Kuskiksi jarjestyi majatalomme loistava emanta Medok, fiksu ja sateileva kolmekymppinen Tiibetilais-neito.
Kustannusten tasoittamiseksi koetimme loytaa matkaan muita reissaajia. Jostain syysta vahaiset tiedot alueesta ja leiriytymissuunnitelmat saivat muut matkaajat peraantymaan. No kaksin on aina kaunihimpi, ainakin helpompaa.
Kolmen tunnin ajomatka vei lapi karujen mutta kauniiden maisemien. Matkalla Iloisen Sancain Biologinen Tiedekunta totesi eraan nisakkaan sudeksi. Korkeasta solasta paasimme pitkasta aikaa nauttimaan lumihuippujen panoraamasta. Lupaavaa!
Kavely alkoi paaosin positiivisissa merkeissa. Puolentunnin jalkeen tormasimme talven polttopuita haalineeseen Tiibetilais seurueseen. Kutsu Picnicille tuli iloisen spontaanisti. Seuraava tapaaminen ei ollut niin miellyttava. Auto pysahtyi tarjoamaan kyytia, no tottahan toki kyyti aina kelpaa. Kuitenkin lavalle kavuttuani (rinkan kanssa) alkoi etupenkilta ponkaissut munkki elehtimaan maksua, ja kun sormia nousi pystyyn aivan liian runsas maara totesimme vain "no deal". Kavelemaanhan tanne oli tultu!
Saa sen sijaan oli mita mainioin. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja maisemat hivelivat silmaa. Kavely maistui ja polkua tai itseasiassa tieta oli kartattoman kulkijankin helppo seurata. Ja sitten tuli se pakollinen risteys. Ohjeet, jotka olimme saaneet olivat etta seuratkaa vain tata laaksoa. Kun "tata" laaksoa naytti myotailevan viela teista suurempi ja lisaksi voimalinjat paatimme jatkaa suoraan. Reilun tunnin kuluttua ystavallinen perhe ilmoitti etta pieleen meni. Onneksi eksyminen on kivaa ja jannittavaa ja avaa uusia ovia jotka muuten jaisivat huomaamatta; Tama nimenomainen ystavallinen perhe majoitti ja ruokki meidat ilmaiseksi. Mainittakoon viela etta taman syrjaisen kylan peralta loytyi poikkeuksellisen mielenkiintoinen luostari. Thagnka-taiteilijat olivat vasta aloittelemassa julkisivua ja Chorteneita korjailtiin kiivaasti. Kulttuurivallankumouksen jalkien korjaaminen vaatii aikaa, osa luostareista on kadonnut ikuisesti.
Seuraavana aamuna Genie-vuori palkitsi meidat upealla auringonnousulla. Kaveleminen maistui ja pian risteyksen jalkeen maisemat vaihtuivat avarasta laaksosta kapeaksi rotkoksi jonka lapi kirkkaan turkoosi joki virtasi. Vaivihkaa nakyviin tullut Negu-luostari sai aikaan mielikuvan lumihuippujen suojaan katketysta Shamba-La:sta. Sanat eivat taaskaan riita.
Nautimme nuudelilounaan ystavallisen mutta jayhan munkin kotona ennen jatkoa syvemmalle laaksoon. Iltapaiva sai sydamen hypahtelemaan vielakin enemman. Nyt lumihuippujen ymparoiman laakson keskella hitaasti kiemurteleva, auringossa kimalteleva, turkoosi joki oli reunustettu valkeilla hiekkarannoilla ja ruskavareilla. Hyvista telttapaikoista ei ollut pulaa! Illalla otimme Medokin vinkista vaarin ja kyhasimme joen rantaan nuotion. Tuli on maaginen, se vain lisaa jollain lailla mielekkyytta retkeilyyn. Jopa ilman makkaraa vaikka moista kieltamatta teki pussinuudeleiden lomassa mieli.
Seuraavana paivana lahdimme etsimaan laaksoon katkettyja ihmeita. Olimme kuulleet huhuja kuumistalahteista, vesiputouksesta ja katketysta jarvesta. Retkuntamme menestys kyseisten nahtavyyksien kohdalla ei ollut kehuttava silla ainoa ihme, jonka onnistuimme jollain varmuudella paikantamaan, oli vesiputous, eika sekaan ollut kovin ihmeellinen. Sen sijaan saimme nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta satumaisen kauniiden vuorien keskella. Iltapaivalla kohdallemme osui muutama pyhiinvaeltaja. Kielimuurista huolimatta olimme ymmartavinamme etta nahtavyyksien, ja samalla pyhiinvaelluskohteiden, bongaaminen ei miehiltakaan oikein onnistunut. Mita siita, mainio retkikohde silti!
Iltapaivalla pupelsimme nuudelit, purimme leirin ja talsimme yoksi luostarille. Pilvia oli alkanut kertya taivaalle.
Aamulla ilma tuoksui lumelta, ja tutustuessamme luostarin jopa rivoihin ja vakivaltaisiin Thangka teoksiin ja hanen pyhyytensa kuviin, alkoi taivaalta kieppua lumihiutaleita. Painelimme vauhdikkaasti takaisin kohti Dzanaa, Medokin auton kyytia ja Litangin lihapatoja ja valoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti