Indiana Jane ja Jones seikkailemassa

Ei ristin sielua missaan, vain jossain kaukana kiinalaiset sotilaat, joiden takia emme saa viipya alueella kuin nelja tuntia - ihan liian vahan. Kunlun Hopeapalatsi oli upein koskaan nakemani rauniokaupunki ja ajoittuu noin 2000 vuoden taa. Se on ollut itsenainen kuningaskunta Lansi-Tiibetissa siihen asti, kunnes kuningas Songtsen Gampo yhdisti Tiibetin alueen eri kuningaskunnat yhtenaiseksi valtioksi 600-luvulla. Ilman kiinnostavia luolia ja raunioitakin paikka olisi noussut yhdeksi kohokohdaksi jeeppiajelullamme. Sutlej-joen reunoja koristivat ihmeellisiin muotoihin asettuneet hiekkakiviseinamat, jotka hohtivat auringossa kuparinruskean, vaaleanpunaisen ja hopean (siita palatsin nimi...) vareissa.

Moni ei ole taalla kaynyt - kai kiinan rajoitusten tahden. Luolia ja raunioita kierrellessa iloinen sancai sai kokea tutkimusmatkailun riemua. Tuntui kuin olisimme olleet ensimmaiset ihmiset taalla satoihin vuosiin ja luolista loytyi monia jannittavia ja taatusti todella vanhoja juttuja: kenka, buddhalaisia maalauksia, pikeentynyt kangasketju, tulisija... Luolia oli useita kymmenia ja ne oli hakattu jyrkkaan hiekkakiviseinamaan. Harjanteen huipulla komeili palatsin rauniot.

Loytoretken kruunasi kylpy kuumissa lahteissa, joita upeampia iloinen sancai ei ole missaan maailman kolkassa nahnyt. Luonnon muodostamia noin 30 senttia syvia altaita, jotka olivat juuri sopivan kokoisia lampimassa vedessa makoiluun. Altaat tarjosivat myos esteettista nautintoa: ne olivat puhtaan valkeita (jokin mineraali...), kauniisti ympyran muodossa kuin hieman epasaannolliset kukan teralehdet ja itse lahde pulppusi kelkella niin, etta vetta virtasi sopivasti kaikkiin altaisiin.

Nelja tuntia ei ollut todellakaan tarpeeksi, mutta oppaamme pysyi tiukkana ja halusi noudattaa kiinalaisten maarayksia. Toisaalta nelja tuntia oli jo liikaa matkakumppaniemme viela aurinkoon tottumattomille nenille - porotus on naissa korkeuksissa armoton.