Akkia alkoi Kashgarin helle hiertaa Iloisen Sancain mielta! Jo kolme kokonaista paivaa kaupungin kuumilla ja polyisilla kaduilla sai rytmiryhmamme kaipaamaan jalleen viileaa vuoristoilmaa.
Aikaisin aamulla lampsimme bussiasemalle, kylla ihan oikealle bussiasemalle, katsomaan josko kyyti Tashkurganiin lohkeaisi. Ei enaa tinkimista ahneiden taksikuskien kanssa, ei palelemista tunti tolkulla jossain syrjaisen tien varressa. Kiinasta kun loytyy ihka oikeita aikataulutettuja busseja joihoi saa ostaa paikkalipun etukateen! Niin, ja bussi Tashkurganiin lahti valittomasti, ihan kuten aikatauluun oli kirjoitettu.
Karakoram High Way:ksi nimetty Kiinan ja Pakistanin valille rakennettu vayla on komea. Kashgarin keitaalta tie suuntaa vaajamatta kohti vuoria. Matkaaja hemmotellaan oudoilla, psykedeelisen varisilla ja muotoisilla hiekkakivi vuorilla, jarjen vastaisilla vertikaali seinamilla seka lopuksi valkeina hohtavilla jaatikoilla. Pamirin ylangolle saavuttaessa kaunistavat lukuisat kirkkaat vuoristojarvet maisemaa. Tien rakentaminen kesti Kiinalaisilta liki 20 vuotta ja vaati yli 400 kuolonuhria, joten ilmaiseksi ei reittia lapi noiden uskomattomien maisemien puhkaistu.
Tashkurgan on kummallinen pikkukaupunki syrjaisessa Tashkurganin laaksossa Tashkurgan-joen rannalla. Erityisesti ennen Karakoram Hwy:n valmistumista laakso oli taydellisesti eristynyt. Pakistanista lahestyttaessa pitaa ylittaa 4650 metrinen Khunjerab-sola, Tajikistanista reiti kulkee 4665 metrisen Qulma-solan kautta ja Kiinan Kashgarista kulkeva reitti kohoaa sekin 4100 metrin korkeuteen. Yksi jyrkka ja kapea jokilaakso pysyttelee kolmentuhannen metrin korkeudessa, mutta tata kautta paatyy ainoastaan Taklamanin aavikolle.
Ei siis ihme etta laaksossa puhutaan omaa etaisesti Persian sukuista kielta; asukkaat ovat alunperin sukua Tadzikeille. Muutenkin meininki muistutti kovasti Pamirista, vahvoilla Kiinalaisilla mausteilla. Kaupungin paakatu ja pari isompaa poikkikatua olivat uutta Kiinalle tunnusomaista arkkitehtuuria, katutaso pullollaan pienta ravintolaa, ruoka- ja rattikauppaa, niin ja totta kai Kiinalaisia mainoskirjoitusta varikkaimmillaan. Oikean Tashkurganin loytaakseen piti harhailla sivukujille, joilla talojen rakennusmateriaalina oli kaytetty viela savea ja tiilta tai avaraan jokilaaksoon, jota laiduntavat elaimet ja jurtat taplittavat. Paitsi etta osa jurtista oli pystyssa valtavana hotellimaisena turistikompleksina. Kiinalaisen B-luokan popin saattoi kuulla kilometrin paahan...
Kiina on suuri ja mahtava, kiehtova ja kiinnostava, ja sen lonkerot yltavat hammentavan kauas. Idasta nousee auringon varmasti uusi populaarikulttuuri ja globalisaation muoto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti