Fillarilla ympäri ämpäri Kyi Chu-laaksoa, Tibet

Aamu Drak Yerpalta alkoi edellis illasta huolimatta vauhdikkaasti. 12 kilometria pitka alamaki oli 570 metria korkea! Aikaa lasketteluun kului vartin verran.

Jatkoimme vehmasta ruskassa kylpevaa laakson pohjaa ylavirtaan. Idyllisia maalaiskylia, ihmisia peltotoissaan ja turkoosina kiemurteleva Kyi Chu. Fiilis oli katossa kunnes saavuimme ensimmaiselle tarkastuspisteelle. "Go back to Lhasa" oli nuoren poliisin tiukka kasky. Ulkomaalaiselle matkustaminen Tiibetissa on edelleen kovin rajoitettua.

Iloinen Sancai ei moisesta masentunut. Takaisin edelliseen kylaan (13 km), hyvat sapuskat huiviin ja uudet planit kehiin. Yopaikkakin jarjestyi ilmaiseksi, joten paatimme rentoutua loppupaivan syysauringon paisteessa Kyi Chu-joen rannalla.

Gandenin luostari oli ja on yksi merkittavimmista Tiibetissa. Sen sijaintia Kyi Chu-laakson ylapuolella on kehuttu vaikuttavimmaksi Tiibetissa, siispa paatimme uhmata jalleen kerran mahdollisia tarkastuspisteita ja polkea kylmasti kohti luostaria. Ihan perille asti emme kuitenkaan uskaltautuneet. Valitsimme tukikohdaksemme laheisen idyllisilla maalaiskylilla kyllastetyn laakson, jonka yhdesta talosta jarjestyi yopaikka, kuumaa vetta, jakinvoiteeta ja perunoita - jalleen ilmaiseksi.

Kiipesimme korkealle harjanteelle ja lahestyimme Gandenia "takaoven" kautta pieni poliisin pelko sydamissamme. Maisevat lunastivat kaikki odotuksemme heittamalla. Kapealla kanervaa kasvavalla keikkui valtava luostarikompleksi taustanaan lukuisina haaroina kiemurteleva Kyi Chu-joki ja loppumattomat vuorten jonot. Tyydyimme nautiskelemaan evaita mielta ylentavissa puitteissa. Iltapaivan varjojen syvetessa vuorten notkelmissa aloimme hiipia takaisin kohti kylaa.

Jotain jai hampaan koloon ja uteliaisuus voitti poliisin pelon ja paatimme koittaa viela Gandenia polkemalla royhkeasti suoraan etuovista sisaan. Ja nain kavi. Ei tarkastuspisteita, ei kuumottavia poliiseja. Luostarin majatalokin otti meidat avosylin vastaan. Vaihtoehtoja oli kolme: 1. Poliiseja ei kiinnostanut lasnaolomme, 2. poliisi kuvitteli etta meilla oli opas ja luvat kunnossa, 3. myos itsenaiset ulkomaalaiset turistit saavat vierailla Gandenissa ilman opasta. Vietimme miellyttavan iltapaivan tutkimalla suurta luostaria kaikessa rauhassa. Gandenissa moni asia on uutta, silla se karsi poliittisen merkittavyytensa vuoksi suuria vaurioita punakaartilaisten kasissa vuosina 1959 ja 1966 kulttuurivallankumouksen aikaan. Talkoo voimin luostaria kunnostetaan entiseen loistoonsa edelleenkin. Vaikuttavin rakennuksista pitaa sisallaan uudelleen rakennetun kultaisen chortenin, joka palvelee Gandenin ja Gelugpa suuntauksen perustajan Tsongkapan kulttuurivallankumouksessa hapaistyjen jaannosten tyyssijana.

Ganden on paljon muutakin kuin mahtavia maisemia ja kimmeltavia temppeleita. Ennenkaikkea se on erittain viriili luostariymparisto, jossa paasee lahelta tarkkailemaan munkkien ja muun luostarivaen jokapaivaista elamaa. Viela myohaan illalla mennessamme nukkumaan tuikkivat lukuisat energiansaastolamput kanervaisella kukkulalla.

Paluumatka Gandenilta Lhasaan alkoi jalleen vauhdikkaasti. 4240 metrissa sijaitsevalta luostarilta johtaa 3700 metrissa sijaitsevaan jokilaaksoon hiuksia nostattava 20 plus mutkan serpenttiinitie. Saa oli syksyisen harmaa, mika entisestaan vauhditti paluumatkaamme. Ohittaessamme joukkoa rukouskavelijoita saimme vetta seka taivaalta etta tuolta hilpealta seurueelta pulloveden muodossa huolimatta siita, etta heidan kulkunsa oli pyorailyyn nahden moninverroin raskaampaa. Tiibetissa tosiaan arvostetaan lihasvoimin liikkuvaa pyhiinvaeltajaa. Ilmainen majapaikka ja tee on itsestaan selvyys, ruokaakin tarjotaan mahdollisuuksien mukaan. Mutta ennen kaikkea ihmisten suhtautuminen on aidon ystavallista.

Saapuessamme Lhasaan olivat Potalan takaiset vuoret saaneet lumipeitteen. Talvi teki jo tuloaan Tiibetiin.