Kailashin kora

Darchen (4630m) on kuten muutkin Lansi-Tiibetin tuppukylat. Likainen ja tuhottomasti kulkukoiria, silti taynna aitoa tunnelmaa ja ymparilla upeita maisemia. Ja Darchen sattuu sijaitsemaan maailman pyhimman vuoren juurella. Kailash on elanyt jo ammoisista ajoista ihmisten tietoisuudessa. Vuori joka suutelee taivaita ja jonka jaatikoiden sulamisvedet mahdollistavat elaman Aasian mantereella. Itseasiasa Kailashin valittomasa laheisyydesta saa alkunsa nelja suurta jokea, Indus, Sutlej, Yarlung Tsangpo (Brahmaputra) seka Karnali (yhtyy Gangesiin). Miettikaapa sita vaen paljoutta joka elaa naiden jokien valumaalueella.


Vuori on pyha niin Hinduille kuin Buddhalaisille, ja sadat Tiibetilaiset ja Intialaiset pyhiinvaeltajat seka Kiinalaiset ja lansimaalaiset turistit kiertavat sita paivittain. Niin merkittavalta kohteelta Kailash vaikutti ettei Iloinen Sancai voinut millaan sita sivuuttaa.


Liikkeelle lahdimme ennen sarastusta oppaan johdolla. Puolet retkikunnastamme jai nukkumaan, me halusimme tehda pyhan kierroksen eli koran kuten Tiibetilaiset: kavellen ja ilman apuja. Suurin osa turisteista ja Intialaisista taittaa ensimmaiset kahdeksan kilometria autolla. Autotien paassa odottaa teetuppia, hevosia, jakkeja ja tiibetilaisia hevos- ja jakkimiehia. Kuten jo sanottu me emme moiseen sortuneet.


Aamu valkeni verkkaisesti kirkkaana ja kauniina. Olimme onnekaita kun naimme auringon ensisateiden koskettavan Gurla Mandatan huippua. Muista pyhiinvaeltajista ei nakynyt jalkeakaan. Teetuvalle saavuimme parissa tunnissa.


Elainten kanssa aheutui odotettua saatoa ja paatimme lahtea kaksin edelta kavelemaan.Suurin osa ihmisista kiertaa vuoren myotapaivaan. Vastaan tuli pieni joukko Bon uskovaisia. Vaikkakin Buddhalaisuudesta vaikutteita saanut Tiibetin alkuperaisuskontokunta noudattaa edelleen vanhoja perinteitaan kiertamalla korat ja chortenit vastapaivaan. Myos joukko Hinduja kulki vastapaivaan; solassa oli kuulemma liikaa lunta ja he olivat kaantyneet takaisin.

Mutta saa suosi meita, ei tullut turhaan pyoriteltya rukousmyllyja ja kaveltya lukuisia koria. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja Kailashin lansi seinama paljastui vuortenvalista kirkkaana. Pupelsimme teetuvassa nuudelit ja jatkoimme Dira Phukin luostarille (5000m). Hieman ennen luostaria ymmarsimme vihdoin miksi Kailash on niin pyha vuori. Sanat eivat riita kuvaamaan pohjoisseinaman mahtavuutta pystysuora jaatikon huuhtoma paljas kallio on vain kasittamattoman vaikuttava. Sovimme etta Helena jaa luostarille lepaamaan, minun oli pakko kiiveta jaatikon reunalle ihmettelemaan luonnon voimaa.

Seuraavana aamuna starttasimme taas ennen auringonnousua. Paivan valjetessa alkoi muitakin ihmisia nakymaan. Kaikilla oli yhteinen paamaara, huikean korkea Drolma-La (5550m). Tunnelma oli mita mainioin, pyhiinvaeltajat lauloivat, ilma oli raikas ja maisemat komeita. Sola on kaikkien yhteinen tavoite ja pyhiinvaeltajat auttavat toisiaan jakamalla evaitaan ja taakkojaan. Heittaydyin yhden Tibetaanin kelkkaan ja kaveltyamme yhdessa kolmisen varttia han nappasi tauolla rinkkani kantoon ja lahti kipittamaan rinnetta ylospain! Hieman ylpeana taytyy sanoa etta kohtalaisen hyvin sita paikallisten perassa pysyi, tosin nama tasoittivat tilannetta tupakoimalla +5400 metrissa ketjussa!

Solan ylitys meni hienosti, ja jotain taikaa paikassa taytyi olla koska raskaan kiipeamisen jalkeen olo tuntui silti virkealta ja kevyelta. Tarinat kertovat etta solan ylittamisen yhteydessa tapahtuu uudelleen syntyminen (kuolema tapahtuu kiipeamisen aikana), jolloin myos synnit hyvitetaan.

Matka alas Zutuk Phukin luostarille (4780m) oli pitka, jopa puuduttava mutta mieli sailyi kevyena.

Viimeisena paivana kavelimme lyhyen matkaa hyvaa polkua takaisin Darcheniin. Mieli oli jotenkin haikea.