Uzbekistan sykkii, tuoksuu ja kimaltelee.
Paakaupungissa Tashkentissa moskeijat ja nevostoarkkitehtuuri vuorottelevat ja yhtakkia kaikki ovat kaupittelemassa meille, kun Kazakstanissa tuntui, etteivat turistin rahat kiinnostaneet. Tashkentista loytyi siistein majoitus Moskovan jalkeen 15usd/hlo ja hintaan kuului tayttava aamupala. Vanhan kaupungin sydamessa kuhisee valtava Chorsu basaari, jossa esimerkiksi yksi monen sadan nelion laajuinen alue oli varattu pelkastaan meloneille. Vesimeloneita, hunajameloneita ja erikoismeloneita (joita Iloinen Sancai ei tunnistanut) pinottuina metrien korkuisiksi keoiksi. Muu bazaari hiljeni pimean tullen, mutta meloneita karrattiin rekka-autolla lapi yon. Turistille yksi jattimeloni irtosi 2000 sumilla eli 1 dollarilla. IS loysi myos suosikki ravintolansa, jossa hinnat tippuivat jokaisen ruokailukerran jalkeen. Viimeisena iltana otimme ruotsalaisen Igorin mukaamme ja illallinen kolmelle oluiden kera maksoi 14000 sumia eli n 7 usd. Mutta parasta tassa paikassa ei ollut halpa hinta vaan arabipoppi. Tarjoiltuaan ruokamme huiviin verhoutunut perheen aiti ja hanen n. 8 vuotias tyttarensa alkoivat tykittaa arabipoppia ja tanssia illan hamarassa. Vauhti oli huima ja tyttarenkin jalat pysyivat hyvin tahdissa mukana Rytmi tuntui olevan veressa isallakin, joka innostui hetkeksi mukaan jammailemaan.
Bukharassa aika tuntui vierahtaneet satoja vuosia taakse pain. Keskustassa ei nakynyt neuvostoliiton tai modernin arkkitehtuurin vaikutuksia, vaan kauniita kunnostettuja moskeijoita, medressoja ja linnoituksia. Low seasonin ansiosta iloinen sancai hemmotteli itseaan ihanassa parisataa vuotta vanhaan rakennukseen tehdyssa hotellissa: saimme 50 dollarin huoneen (jossa ilmastointi, oma vessa ja suihku seka jaakaappi) 20 dollarilla. Kauniin pinnan takaa loytyy viela surullisiakin historian jalkia. Kuniinkaallisesta linnoituksesta ei ollut sailynyt kuin nurkkaus, loput tuusan nuuskana puna-armeijan jaljilta. Ehdottomasti ihana paikka, vanhan kaupungin kapeilla kujilla riittaa ihmettelemista viela, kun perusnahtavyydet on tsekattu.
Aleksanteri Suuri sanoi Samarkandista, yhdesta Keski-Aasian vanhimmista asutuksista: "Kaikki, mita olen Samarkandista kuullut on totta, paitsi etta se on kauniimpi kuin odotin". Sijainti Kiinaan, Intiaan ja Persiaan johtavien teiden risteyksessa teki kaupungista yhden silkkitien merkittavimmista. Iloinen Sancai ihastui heti ensisilmayksella. Medressat ovat taalla suuria, kimaltelevia ja mahtavia ja loysimme Bed&Breakfast majoituksen (7usd/nena) aivan paanahtavyyksien vieresta. Toisaalta Bukharassa tunnelma oli tiiviimpi, joten suosikkia ei pysty valitsemaan. Ensimmaisena iltana tuimme poliisien omaa bisnesta Registanilla: paasimme parilla taalalla kiipeamaan minareettiin, josta avautui kaunis maisema auringonlaskussa kimmeltavan kaupungin ylle.
Jos tullisaatoa ei lasketa, Uzbekistan on ollut todella helppo paikka matkustaa Kazakstaniin verrattuna. Iloinen Sancai suosittelee kaikille historiasta, lammosta, shaslikeista ja mukavasta vilinasta kiinnostuneille. Taalla elaa helposti 20e paiva ilman kummempia saastotoimenpiteita. Heinakuu on ajankohtana hippasen liian kuuma.
torstai 22. heinäkuuta 2010
Asioilla on lopulta tapana jarjestya - jopa Keski-Aasiassa
Brittien konsuli neuvoi meita menemaan takaisin rajalle, josta olimme maahan tulleet. Bussissa istumista ja kalliimpia majoituksia seka yksi taksi kyyti tuli taman saadon hinnaksi, mutta nyt meilla on paperit kunnossa ja homma hallussa. Englantilainen venajaa puhuva ystavamme kirjoitti meille venajaksi kirjeen, jossa ongelmamme on selitetty. Siita oli hurjasti apua, kun koitimme paasta rajalla kulkemaan vastavirtaan vain venajaa ja uzbekkia puhuvien poliisien keskella. Tullivirkailijat olivat talla kertaa jonkin verran yhteistyohaluisia ja jopa auttavaisia. Meille jai epaselvaksi loysivatko he lappujamme enaa mistaan (heilla on velvollisuus sailyttaa niita), koska saimme kirjoittaa kokonaan uudet tullilomakkeet. Lauantaina tai sunnuntaina iloisen sancain matka jatkuu siis hyvilla mielin kohti uusia rajanylityksia: ensin Tadzikistaniin 24.7-24.8, sitten Kirgisian kautta (aiti, ei hataa mennaan vaan parikymmenta kilsaa rajan silla puolella eika lahellakaan Oshia, kun tie Tadzikistanista Kiinaan nyt vaan sattuu menemaan Kirgisian kautta) Kiinaan Kashgariin.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Uzbekistanin saadot: viisumi, ylitys ja tulli (eli ihan helppo maa matkustaa, seuravassa jaksossa miksi Uzbekistaniin kannattaa silti matkustaa)
VIISUMI
oli ensimmainen paansaryn aihe. Anoimme LOI:t eli Letter Of Invitationin kaksi viikkoa ennen Kazakhstanin viisumiemme umpeutumista. LOI:t tulivat juuri ja juuri ajallaan, juoksimme Uzbekistanin lahetystoon, laitoimme nimemme kahteen eri jonotuslistaan, odotimme 6 tuntia emmeka saaneet viisumia. Ei siina muuta kuin seuraavana paivana uudestaan. Tosin seuraava paiva oli tiistai ja Kazakhstanin viisumimme oli menossa keskiviikkona umpeen - eli jonotuksessa oli taas hiukan enemman jannitysta mukana. Olimme paikalla jo puoli kaksitoista ja puoli viisi saimme viisumit ja iso moykky vierahti sydamelta. Jos emme olisi saaneet viisumeja tiistaina, olisi meidan pitanyt unohtaa Uzbekistan ja sannata kiinaan ennen viisumin umpeutumista (Kiinan viisumit meilla on jo). Ehdimme juhlistaa viisumeja makealla hunajamelonilla ja oluella ennen yojunaa rajan lahelle Shymkentiin.
YLITYS
Shymkentissa paatimme ottaa taksin rajalle tehdaksemme asiat yksinkertaisemmiksi. Olimme juulleet, etta Jalalama-niminen ylityspaikka oli erityisesti turisteja varten ja neuvottelimme kuskin kanssa kohtuullisen 5000 tengen eli 32 euron hinnan n. 150km matkalle. Kaikki meni hyvin kunnes olimme perilla. Epailyksemme herasi liian lyhyen matkan takia ja vaikka kuski vaitti paikan olevan Jalalama, kavimme tarkistamassa asian ohikulkijalta - paikka ei todellakaan ollut Jalalama, vaan paikallisten kayttama rajanylityspaikka Chernayavka. No, kavin tarkistamassa, etta turistitkin paasevat taalta lapi ja annoimme vilpillisen taksikuskin menna, kun olimme ensin tehneet selvaksi, ettemme olleet kovin tyytyvaisia taman toimintaan.
Ystavamme Derick jenkeista tiivisti toiminnan rajalla hyvin: karjaakin kohdellaan paremmin kuin ihmisia silla rajalla. Homma toimi niin, etta kahdessa kohdassa ennen passintarkastusta oli portti. Kun ensimmainen portti avattiin muutamaksi minuutiksi, valtava lauma ihmisia alkoi juosta kohti seuraavaa ovea. Siella olkoi tunkeminen ja toniminen pyorryttavan kuumassa helteessa. Maksoimme diilerille 6usd, jotta han hommasi meidat enimmaisen portin kohdalla paalupaikalle. Silti rajan ylitykseen meni kokonaisuudessaan melkein nelja tuntia.
TULLI
Taytimme tulli lomakkeen ja kirjoitimme siihen kuuliaisesti mukanamme olevan rahamaaran. Merkkasimme kaikki rahat Jussin lomakkeeseen, koska emme muistaneet tarkkaan kuinka paljon kummallakin oli. Kun tullivirkailija oli leimannut lomakkeemme, alkoi valtava syynays. Joka ikinen euro, juani, dollari, tenge, rupla ja sumi laskettiin. Lopputulos oli n. 35 usd enemman kuin olimme lomakkeeseen merkanneet (kaikkea ei voi muistaa) ja tullivirkailija otti taman ylimaaraisen rahanipun kouraansa. Helenan tavarat tutkittii rinkkaa ja taskuja myoten (varmaan virkailijat koittivat epatoivoisesti loytaa lisaa ylimaaraista rahaa, mutta turhaan). Taskujen tutkimista varten mentiin naispoliisin ja yhden brittilaisen kohtalotoverin kanssa pieneen huoneeseen. Mukana oli tama 35 usd:n rahanippu, Jussin passi seka meidan molempien tullilomakkeet - aika sekavaa toimintaa. Kun lisaa rahaa ei loytynyt, poliisi sanoi, etta britti saa menna mutta minun pitaisi jaada. Han jatti kuitenkin oven auki seka rahat, passin ja tullilomakkeet poydalle. Minuutin empimisen jalkeen otin rahat ja dokumentit mukaani ja seurasin perassa. Jussilta tempaistiin tullilomakkeet kadesta, mutta paasimme menemaan lopulta kaikkien rahojen kanssa. Pikkuhuoneessa ollessani aloin tivata poliisin nimea seka numeroa, joita en saanut, mutta mika ehka laittoi hanet empimaan ryostoaikeissaan.
Luulimme, etta kaikki on ok. Parin paivan paasta aloimme kuitenkin kuulla ikavaa puhetta kahdesta tullilomakkeesta, joista toisen pitaisi jaada meille. Kukaan ei tallaista rajalla sanonut, eika sita lue lomakkeessa. Meilla oli leimatut lomakkeet kadessa viela, kun teimme lahtoa, mutta ne otettiin meilta pois. Eli uutta saatoa edessa, maanantaina on suunnitteilla soittaa Saksan lahetystosta vahan vinkkeja.
Muuten Uzbekistan vaikuttaa huippumestalta!
oli ensimmainen paansaryn aihe. Anoimme LOI:t eli Letter Of Invitationin kaksi viikkoa ennen Kazakhstanin viisumiemme umpeutumista. LOI:t tulivat juuri ja juuri ajallaan, juoksimme Uzbekistanin lahetystoon, laitoimme nimemme kahteen eri jonotuslistaan, odotimme 6 tuntia emmeka saaneet viisumia. Ei siina muuta kuin seuraavana paivana uudestaan. Tosin seuraava paiva oli tiistai ja Kazakhstanin viisumimme oli menossa keskiviikkona umpeen - eli jonotuksessa oli taas hiukan enemman jannitysta mukana. Olimme paikalla jo puoli kaksitoista ja puoli viisi saimme viisumit ja iso moykky vierahti sydamelta. Jos emme olisi saaneet viisumeja tiistaina, olisi meidan pitanyt unohtaa Uzbekistan ja sannata kiinaan ennen viisumin umpeutumista (Kiinan viisumit meilla on jo). Ehdimme juhlistaa viisumeja makealla hunajamelonilla ja oluella ennen yojunaa rajan lahelle Shymkentiin.
YLITYS
Shymkentissa paatimme ottaa taksin rajalle tehdaksemme asiat yksinkertaisemmiksi. Olimme juulleet, etta Jalalama-niminen ylityspaikka oli erityisesti turisteja varten ja neuvottelimme kuskin kanssa kohtuullisen 5000 tengen eli 32 euron hinnan n. 150km matkalle. Kaikki meni hyvin kunnes olimme perilla. Epailyksemme herasi liian lyhyen matkan takia ja vaikka kuski vaitti paikan olevan Jalalama, kavimme tarkistamassa asian ohikulkijalta - paikka ei todellakaan ollut Jalalama, vaan paikallisten kayttama rajanylityspaikka Chernayavka. No, kavin tarkistamassa, etta turistitkin paasevat taalta lapi ja annoimme vilpillisen taksikuskin menna, kun olimme ensin tehneet selvaksi, ettemme olleet kovin tyytyvaisia taman toimintaan.
Ystavamme Derick jenkeista tiivisti toiminnan rajalla hyvin: karjaakin kohdellaan paremmin kuin ihmisia silla rajalla. Homma toimi niin, etta kahdessa kohdassa ennen passintarkastusta oli portti. Kun ensimmainen portti avattiin muutamaksi minuutiksi, valtava lauma ihmisia alkoi juosta kohti seuraavaa ovea. Siella olkoi tunkeminen ja toniminen pyorryttavan kuumassa helteessa. Maksoimme diilerille 6usd, jotta han hommasi meidat enimmaisen portin kohdalla paalupaikalle. Silti rajan ylitykseen meni kokonaisuudessaan melkein nelja tuntia.
TULLI
Taytimme tulli lomakkeen ja kirjoitimme siihen kuuliaisesti mukanamme olevan rahamaaran. Merkkasimme kaikki rahat Jussin lomakkeeseen, koska emme muistaneet tarkkaan kuinka paljon kummallakin oli. Kun tullivirkailija oli leimannut lomakkeemme, alkoi valtava syynays. Joka ikinen euro, juani, dollari, tenge, rupla ja sumi laskettiin. Lopputulos oli n. 35 usd enemman kuin olimme lomakkeeseen merkanneet (kaikkea ei voi muistaa) ja tullivirkailija otti taman ylimaaraisen rahanipun kouraansa. Helenan tavarat tutkittii rinkkaa ja taskuja myoten (varmaan virkailijat koittivat epatoivoisesti loytaa lisaa ylimaaraista rahaa, mutta turhaan). Taskujen tutkimista varten mentiin naispoliisin ja yhden brittilaisen kohtalotoverin kanssa pieneen huoneeseen. Mukana oli tama 35 usd:n rahanippu, Jussin passi seka meidan molempien tullilomakkeet - aika sekavaa toimintaa. Kun lisaa rahaa ei loytynyt, poliisi sanoi, etta britti saa menna mutta minun pitaisi jaada. Han jatti kuitenkin oven auki seka rahat, passin ja tullilomakkeet poydalle. Minuutin empimisen jalkeen otin rahat ja dokumentit mukaani ja seurasin perassa. Jussilta tempaistiin tullilomakkeet kadesta, mutta paasimme menemaan lopulta kaikkien rahojen kanssa. Pikkuhuoneessa ollessani aloin tivata poliisin nimea seka numeroa, joita en saanut, mutta mika ehka laittoi hanet empimaan ryostoaikeissaan.
Luulimme, etta kaikki on ok. Parin paivan paasta aloimme kuitenkin kuulla ikavaa puhetta kahdesta tullilomakkeesta, joista toisen pitaisi jaada meille. Kukaan ei tallaista rajalla sanonut, eika sita lue lomakkeessa. Meilla oli leimatut lomakkeet kadessa viela, kun teimme lahtoa, mutta ne otettiin meilta pois. Eli uutta saatoa edessa, maanantaina on suunnitteilla soittaa Saksan lahetystosta vahan vinkkeja.
Muuten Uzbekistan vaikuttaa huippumestalta!
torstai 15. heinäkuuta 2010
Kazakstan laidasta laitaan (16.6-14.7.2010)
Kuukauden Kazakstanin viisumi umpeutui eilen ja ehdimme onneksi Uzbekistanin puolelle ajoissa. Nyt olisi tarkoitus koota maasta jonkinlainen yhteenveto. Miten ihmeessa maailman yhdeksanneksi suurimman maan voi rutistaa pahkinan kuoreen? Ei, kylla tasta tulee pakostakin valtava vesimeloni, sellainen, joita pikallisilla basaareilla kaupitellaan. Alla olevat kappaleet pyrkivat kokoamaan Iloisen Sancain ajatuksia tasta valtavasta oljyn ja arojen maasta. Tarkoitus on myos tarjota pieni infoplajays silta varalta, etta joku uskollisista lukijoistamme tanne joskus eksyisi.
ILOISEN SANCAIN KAZAKSTAN-TILASTOT
- telttayot: 5
- kuljettu matka ja siihen kaytetty aika: n. 7000 km ja 172 h eli 1vko ja 4 h -> kertoo hiukan tan maan koosta...
- Iloisen Sancain tapaamat turistit kuukauden aikana (venalaisia ei lasketa, koska sulautuvat niin hyvin joukkoon:
A) ennen Uzbekistanin lahetystoon menoa: suomalainen keski-ikainen pariskunta tulossa Uzbekistanista, 2 uus-seelantilaista, 2 japanilaista, 1 itavaltalainen, yks jenkki, 2 brittii, slovakialais-uussseelantilainen pariskunta = 12
B) Uzbekistanin lahetystossa vietettyjen pitkien tuntien jalkeen: edellisten lisaksi 1 jenkki, 1 irlantilainen, 2 belgialaista, 3 kanadalainen, 1 italialainen, 2 australialaista, 2 tsekkilaista, 1 britti = 13 edellisten lisaksi -> kaikki Kazakstanin turistit, Iloinen Sancai reippaasti muiden mukana, ovat jumittuneet Uzbekistanin lahetystoon (siita lisaa seuraavassa jaksossa)
ILOISEN SANCAIN MATKAILU VINKKI: jos olet Kazakstanissa vailla lansimaista juttukaveria, mene Uzbekistanin lahetystoon!
- Iloisen Sancain altimetrit ovat vaihdelleet -100 metrista 3500 metriin
- vatsataudit/turistiripulit: 0 (ja nyt kaikkien lukijoiden pitaa koputtaa puuta)
- syodyt nuudelit: laskut meni sekaisin, mutta junissa vietetty aika (eli melkein viikko) on eletty nuudeleilla ja puurolla
- juomatilastot: 1 vodkapullo, moldovalaisia viinieja 4 (ILOINEN SANCAI SUOSITTELEE!), kazakstanilaisia viineja 2,kazakstanilaisia oluita muutama
- sakkoja 2
KAZAKSTANIN BIITSIT
Hammentavaa, mutta totta - Kazakstania voisi melkein kutsua rantalomakohteeksi. Missaan ei ole Iloinen Sancai tavannut nain monipuolista valikoimaa rantalomakohteista. Luksusta edustaa Khan Shatyrin ostoskeskuksessa oleva biitsi aaltoaltaineen ja vesiliukumakineen. Aktaun rannalla saattoi seista vedessa varpaat palellen ja paa hikoillen (veden kylmyys niin kuumassa paikassa oli ihan kasittamaton ilmio). Paikallisten lomatunnelmaan ja Zhingis Khanin jaljille paasi Alakolin mustahiekkaisilla rannoilla ja vuoristoa saattoi ihailla Almatinskoje-jarven rannalla. Aral-jarven rannalla tunnelma muuttui apeaksi, joten sita ei Iloinen Sancai suosittele (vaikkakin todella nakemisen arvoinen paikka).
MAASTO JA ILMASTO
Maastosta saakin jo hyvan kuvan biitsi-kappaleesta. Vaikka suurin osa maasta on aroa, Kazakstanista loytyy paljon muutakin: lannessa tuhansia kilometreja aavikkoa ja kaspianmeri, etelassa ja idassa Tien Shan seka Altai -vuoret. Pohjoisessa saa on kesalla mukava, lannessa on aivan liian kuuma paitsi kaspian meressa alkaa varpaat palella, idassa ja etelassa kaikkea mahdollista riippuen korkeudesta.
MILIISI
Koppalakkien toiminta taalla on aika shokki oikeusvaltioon tottuneelle. Yksi paikallinen kertoi (yllattaen Uzbekistanin lahetystossa:), etta han lahjoo aina ovella seisovat poliisit rahalla tai vaikkapa skumpalla paastakseen anomaan viisumia (eli ei mikaan ihme etta meilla oli vaikeuksia kun ei lahjottu ketaan). Han kertoi myos kerran olleensa rajalla niin, etta kaikki paperit eivat olleet kunnossa, mutta paasi lapi, kun toi poliiseille Playboy -lehtia. Asialle ei kuulemma kukaan voi mitaan, koska korruptio yltaa ylimpaan herraan asti. Saa nahda miten meille kay Uzbekistanissa, jonka sanotaan olevan Keski-Aasian pahin miliisien suhteen.
Suuremmissa kaupungeissa sai virkavallalta olla rauhassa, mutta provinsseissa poliisi oli valilla turhankin tunkeilevainen. Aariesimerkkina Aktogayn yliaktiivinen koppalakki, joka tunkeutui koputtamatta huoneeseemme kyselemaan passia ja sivilisaatya. Osa provinssien virkaintoisuudesta selittynee myos ihan silkkana uteliaisuutena; pitaahan oudonnakoinen passi tsekata kun siihen kerta on oikeus. Syrjaseuduilta loytyivat myos ne kingeimmat miliisit, jotka aloittivat asioinnin esittaytymalla ja pyrkivat oikeasti olemaan avuksi esimerkiksi auttamalla majapaikan etsinnassa, kun matkalainen saapuu uuteen paikkaan keskella yota (Elista, Aralsk).
IHMISET
Kaikki tavikset ovat aivan ihania ja hurjan vieraanvaraisia. Kun kyseessa on joku virkailija, meininki on aivan painvastaista. Lahes joka ikinen kerta juna-tai bussilippuluukulla myyjan ensimmainen vastaus meille on NJET! Ja melkein aina lippuja kuitenkin on loytynyt, kun olemme riittavan kauan hiostaneet myyjaa.
MAJOITUS
Hinnat ovat vaihdelleet 500-1750 tenngea/hlo eli 2,5 eurosta about 9 euroon per nena. Taso on paaasiassa ollut ihan jees, Almatyn Third Dormitorya emme voi suositella kellekaan vaikka se olikin halpa.
VESSAT
Tama erityisesti naisille. Vessat taalla on hirveita muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sita on tullut kehiteltya kaikenlaisia taktiikoita hoitaakseen asiansa ilman etta tarvitsee koskea ponttoon. Osa vessoista on intialaistyylisia reikalattiassa-vessoja ja ne ovat Iloisen Sancain suoksikkeja taalla. Paikalliset nimittain kayttavat tavallisia istuttavia ponttoja samalla tavalla kuin reikalattiassa-vessoja: kiipeavat ponton paalle seisomaan ja yrittavat osua siina juurikaan onnistumatta.
RUOKA
Ravintoloiden listat, laatu ja hintataso vaihtelevat rajusti. Almatysta, Astanasta ja Aktausta loydat kaikki mannermaisen keittion herkut, joskin kukkarosi kapenee vauhdilla, joka on yhtenevainen Suomen ravintolakulttuurin kanssa. Iloinen Sancai kiersikin moiset loukot kaukaa (vaikka halpaan pizzaan sorruimmekin pari kertaa), ja tutustui Kazakhstanilaisen keittion erikoisuuksiin, eli: mantyihin (vahan niinkuin isot pelmenit), ploveihin (oljyssa paistettu riisi hoystettyna aprikoosilla ja lampaan lihalla), lagmaniin (paikallinen nuudeli soppa), brisoliin (munakkaaseen kaaritty jauhelihapihvi perunamuusilla), shaslikeihin ja muutamiin muihin, joiden niemt eivat juuri nyt palaudu mieleen. Moiset herkut irtosivat kaupungeissakin 250-500 tengella eli 1,5-2,7 eurolla. Halvimmillaan Kazakki erikoisuudet ksutansivat vaatimattomat 180 tengea eli euron annokselta.
Kaupoissa ruoka on Suomen hinnoissa, eli ei alyttoman kallista. Toisaalta suhteutettuna ravintolaruokiin, ei oikein maksa vaivaa kokata itse. Pikkukauppoja loytyy asutuskeskuksista Venajan tapaan varsin tiuhaan. Supermarketit ovat harvemmassa joskin varsin hyvin varusteltuja vaikka Valion tuotteet olivatkin listoilta pudonneet.
JUOMA
Ita-Helsingin alajaosto onkin varmaan jo vesikielella ja turhautuneena odotellut tata osiota, eli ei muuta ku terveisia meltsiin ja kaikille muillekkin.
Kazakhstanissa paikalliset bisset bungaavat marketeissa 100-150 tengea (0,60-0,80e)/0,5l, baareista ja rafloista maltaiset lahtevat kitusiin 150-350 tengella. Eri panimoiden tuotteet ovat paasaantoisesti laadukkaita, joten rahojen haaskaaminen tuontioluihin on turhaa rahan ja resurssien haaskausta. Joissain expat-kuppiloissa keskaariin saa kulumaan helposti 600-1000 tengea tuopilta, mutta se onkin sitten jo oma valinta.
Viinan (eli vodkan kanssa) ei Kazakhstanissa juurikaan latratty, mutta tarkkasilmaisen seikkailijan silmat toki bongasivat hyllyilta hintahaitarin, joka kattoi kaiken 110 tengen lasinpesunesteista, liki tuhannen tengen "laatu"tuotteisiin. Siis puolenlitran flindaa kohti.
Sen sijaan Iloinen Sancai loysi ilonaiheen Moldovalaisista viineista, jotka edustivat erittain hyvaa hintalaatusuhdetta. Haarukalla 500-700 tengea sai hyllysta mukaan mielenkiintoisennakoisen punkkupullon, joka ei taatusti ollut pettymys. Kyseiset tuotteet pyoritelivat nimittain Etela-Eurooppalaisia huomattavasti kalliimpia kilpakumppaneitaan 6-0!
Tynnyreiden pohjalta kaavittuja Kazakhstanilaisia olisi sanut 400 tengen hintaan.
Venajan koosteesta taisi juomaosio unohtuakkin, mutta mainittakoon tassa etta jopa vodka oli isantamaassa selkeasti kalliimpaa. Maltaisiin mieltyneille ilonaihe saattaa loytya 1,5-2,5 litran muovisista biniflindoista joita lukuisat produktyt kauppaavat varsin kilpailukykyiseen hintana.
ILOISEN SANCAIN KAZAKSTAN-TILASTOT
- telttayot: 5
- kuljettu matka ja siihen kaytetty aika: n. 7000 km ja 172 h eli 1vko ja 4 h -> kertoo hiukan tan maan koosta...
- Iloisen Sancain tapaamat turistit kuukauden aikana (venalaisia ei lasketa, koska sulautuvat niin hyvin joukkoon:
A) ennen Uzbekistanin lahetystoon menoa: suomalainen keski-ikainen pariskunta tulossa Uzbekistanista, 2 uus-seelantilaista, 2 japanilaista, 1 itavaltalainen, yks jenkki, 2 brittii, slovakialais-uussseelantilainen pariskunta = 12
B) Uzbekistanin lahetystossa vietettyjen pitkien tuntien jalkeen: edellisten lisaksi 1 jenkki, 1 irlantilainen, 2 belgialaista, 3 kanadalainen, 1 italialainen, 2 australialaista, 2 tsekkilaista, 1 britti = 13 edellisten lisaksi -> kaikki Kazakstanin turistit, Iloinen Sancai reippaasti muiden mukana, ovat jumittuneet Uzbekistanin lahetystoon (siita lisaa seuraavassa jaksossa)
ILOISEN SANCAIN MATKAILU VINKKI: jos olet Kazakstanissa vailla lansimaista juttukaveria, mene Uzbekistanin lahetystoon!
- Iloisen Sancain altimetrit ovat vaihdelleet -100 metrista 3500 metriin
- vatsataudit/turistiripulit: 0 (ja nyt kaikkien lukijoiden pitaa koputtaa puuta)
- syodyt nuudelit: laskut meni sekaisin, mutta junissa vietetty aika (eli melkein viikko) on eletty nuudeleilla ja puurolla
- juomatilastot: 1 vodkapullo, moldovalaisia viinieja 4 (ILOINEN SANCAI SUOSITTELEE!), kazakstanilaisia viineja 2,kazakstanilaisia oluita muutama
- sakkoja 2
KAZAKSTANIN BIITSIT
Hammentavaa, mutta totta - Kazakstania voisi melkein kutsua rantalomakohteeksi. Missaan ei ole Iloinen Sancai tavannut nain monipuolista valikoimaa rantalomakohteista. Luksusta edustaa Khan Shatyrin ostoskeskuksessa oleva biitsi aaltoaltaineen ja vesiliukumakineen. Aktaun rannalla saattoi seista vedessa varpaat palellen ja paa hikoillen (veden kylmyys niin kuumassa paikassa oli ihan kasittamaton ilmio). Paikallisten lomatunnelmaan ja Zhingis Khanin jaljille paasi Alakolin mustahiekkaisilla rannoilla ja vuoristoa saattoi ihailla Almatinskoje-jarven rannalla. Aral-jarven rannalla tunnelma muuttui apeaksi, joten sita ei Iloinen Sancai suosittele (vaikkakin todella nakemisen arvoinen paikka).
MAASTO JA ILMASTO
Maastosta saakin jo hyvan kuvan biitsi-kappaleesta. Vaikka suurin osa maasta on aroa, Kazakstanista loytyy paljon muutakin: lannessa tuhansia kilometreja aavikkoa ja kaspianmeri, etelassa ja idassa Tien Shan seka Altai -vuoret. Pohjoisessa saa on kesalla mukava, lannessa on aivan liian kuuma paitsi kaspian meressa alkaa varpaat palella, idassa ja etelassa kaikkea mahdollista riippuen korkeudesta.
MILIISI
Koppalakkien toiminta taalla on aika shokki oikeusvaltioon tottuneelle. Yksi paikallinen kertoi (yllattaen Uzbekistanin lahetystossa:), etta han lahjoo aina ovella seisovat poliisit rahalla tai vaikkapa skumpalla paastakseen anomaan viisumia (eli ei mikaan ihme etta meilla oli vaikeuksia kun ei lahjottu ketaan). Han kertoi myos kerran olleensa rajalla niin, etta kaikki paperit eivat olleet kunnossa, mutta paasi lapi, kun toi poliiseille Playboy -lehtia. Asialle ei kuulemma kukaan voi mitaan, koska korruptio yltaa ylimpaan herraan asti. Saa nahda miten meille kay Uzbekistanissa, jonka sanotaan olevan Keski-Aasian pahin miliisien suhteen.
Suuremmissa kaupungeissa sai virkavallalta olla rauhassa, mutta provinsseissa poliisi oli valilla turhankin tunkeilevainen. Aariesimerkkina Aktogayn yliaktiivinen koppalakki, joka tunkeutui koputtamatta huoneeseemme kyselemaan passia ja sivilisaatya. Osa provinssien virkaintoisuudesta selittynee myos ihan silkkana uteliaisuutena; pitaahan oudonnakoinen passi tsekata kun siihen kerta on oikeus. Syrjaseuduilta loytyivat myos ne kingeimmat miliisit, jotka aloittivat asioinnin esittaytymalla ja pyrkivat oikeasti olemaan avuksi esimerkiksi auttamalla majapaikan etsinnassa, kun matkalainen saapuu uuteen paikkaan keskella yota (Elista, Aralsk).
IHMISET
Kaikki tavikset ovat aivan ihania ja hurjan vieraanvaraisia. Kun kyseessa on joku virkailija, meininki on aivan painvastaista. Lahes joka ikinen kerta juna-tai bussilippuluukulla myyjan ensimmainen vastaus meille on NJET! Ja melkein aina lippuja kuitenkin on loytynyt, kun olemme riittavan kauan hiostaneet myyjaa.
MAJOITUS
Hinnat ovat vaihdelleet 500-1750 tenngea/hlo eli 2,5 eurosta about 9 euroon per nena. Taso on paaasiassa ollut ihan jees, Almatyn Third Dormitorya emme voi suositella kellekaan vaikka se olikin halpa.
VESSAT
Tama erityisesti naisille. Vessat taalla on hirveita muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sita on tullut kehiteltya kaikenlaisia taktiikoita hoitaakseen asiansa ilman etta tarvitsee koskea ponttoon. Osa vessoista on intialaistyylisia reikalattiassa-vessoja ja ne ovat Iloisen Sancain suoksikkeja taalla. Paikalliset nimittain kayttavat tavallisia istuttavia ponttoja samalla tavalla kuin reikalattiassa-vessoja: kiipeavat ponton paalle seisomaan ja yrittavat osua siina juurikaan onnistumatta.
RUOKA
Ravintoloiden listat, laatu ja hintataso vaihtelevat rajusti. Almatysta, Astanasta ja Aktausta loydat kaikki mannermaisen keittion herkut, joskin kukkarosi kapenee vauhdilla, joka on yhtenevainen Suomen ravintolakulttuurin kanssa. Iloinen Sancai kiersikin moiset loukot kaukaa (vaikka halpaan pizzaan sorruimmekin pari kertaa), ja tutustui Kazakhstanilaisen keittion erikoisuuksiin, eli: mantyihin (vahan niinkuin isot pelmenit), ploveihin (oljyssa paistettu riisi hoystettyna aprikoosilla ja lampaan lihalla), lagmaniin (paikallinen nuudeli soppa), brisoliin (munakkaaseen kaaritty jauhelihapihvi perunamuusilla), shaslikeihin ja muutamiin muihin, joiden niemt eivat juuri nyt palaudu mieleen. Moiset herkut irtosivat kaupungeissakin 250-500 tengella eli 1,5-2,7 eurolla. Halvimmillaan Kazakki erikoisuudet ksutansivat vaatimattomat 180 tengea eli euron annokselta.
Kaupoissa ruoka on Suomen hinnoissa, eli ei alyttoman kallista. Toisaalta suhteutettuna ravintolaruokiin, ei oikein maksa vaivaa kokata itse. Pikkukauppoja loytyy asutuskeskuksista Venajan tapaan varsin tiuhaan. Supermarketit ovat harvemmassa joskin varsin hyvin varusteltuja vaikka Valion tuotteet olivatkin listoilta pudonneet.
JUOMA
Ita-Helsingin alajaosto onkin varmaan jo vesikielella ja turhautuneena odotellut tata osiota, eli ei muuta ku terveisia meltsiin ja kaikille muillekkin.
Kazakhstanissa paikalliset bisset bungaavat marketeissa 100-150 tengea (0,60-0,80e)/0,5l, baareista ja rafloista maltaiset lahtevat kitusiin 150-350 tengella. Eri panimoiden tuotteet ovat paasaantoisesti laadukkaita, joten rahojen haaskaaminen tuontioluihin on turhaa rahan ja resurssien haaskausta. Joissain expat-kuppiloissa keskaariin saa kulumaan helposti 600-1000 tengea tuopilta, mutta se onkin sitten jo oma valinta.
Viinan (eli vodkan kanssa) ei Kazakhstanissa juurikaan latratty, mutta tarkkasilmaisen seikkailijan silmat toki bongasivat hyllyilta hintahaitarin, joka kattoi kaiken 110 tengen lasinpesunesteista, liki tuhannen tengen "laatu"tuotteisiin. Siis puolenlitran flindaa kohti.
Sen sijaan Iloinen Sancai loysi ilonaiheen Moldovalaisista viineista, jotka edustivat erittain hyvaa hintalaatusuhdetta. Haarukalla 500-700 tengea sai hyllysta mukaan mielenkiintoisennakoisen punkkupullon, joka ei taatusti ollut pettymys. Kyseiset tuotteet pyoritelivat nimittain Etela-Eurooppalaisia huomattavasti kalliimpia kilpakumppaneitaan 6-0!
Tynnyreiden pohjalta kaavittuja Kazakhstanilaisia olisi sanut 400 tengen hintaan.
Venajan koosteesta taisi juomaosio unohtuakkin, mutta mainittakoon tassa etta jopa vodka oli isantamaassa selkeasti kalliimpaa. Maltaisiin mieltyneille ilonaihe saattaa loytya 1,5-2,5 litran muovisista biniflindoista joita lukuisat produktyt kauppaavat varsin kilpailukykyiseen hintana.
Keisarin uusi kaupunki
Bling bling!
Totaalisesti overiksi vedetty Astana onkin loistava osoitus siita, mita seuraa kun vallankahvassa olevalta henkilolta lahtee fillari kasista. Kaupungin kaavoitus lieneekin repaisty presidentti Nazarbaevin paivaunista ja sen kylla huomaa, hyvassa ja pahassa.
Kylla! Astana on vaikuttava. Sielta loytyy kultaa ja kimallusta, suihkulahteita, vehreita puistoja, valtava pyramidi, maailman suurimmaksi teltaksi naamioitu ostoskeskus ja futuristisia pilvenpiirtajia. Infrastruktuuri pelittaa, kyltteja ja opasteita on ruvettu kaantaa englanniksi ja kadut seka rakennukset kiiltelevat puhtauttaan. Ja ennen kaikkea, Astanalaiset ovat loisto possea; kaikki mukana ylpeina kiillottamassa kaupungin ja koko Kazakhstanin imagoa. Ihmiset tulevat hymyillen esittelemaan kaupunkiaan seka englanninkielen taitojaan ja matkatoimistojen nayteikkunoissa Astanan 97 metrinen Bayterek-monumentti komeilee pyramidien, Eiffel-tornin ja Vapaudenpatsaan rinnalla.
Astana ilmio on syntynyt vauhdilla. Vuonna 1994 presidentti Nazarbaev nimesi taman Siperian rajalla sijaitsevan tuppukylan tulevaisuuden paakaupungiksi ja vuonna 1997 valta siirtyi Almatysta Astanaan. Kaupunki on kyhatty kasaan kiireella, minka kylla huomaa, kunhan silmat ovat tottuneet kimallukseen. Tiet ja portaikot saattavat johtaa pusikkoon, vasta valmistuneissa puistoissa rikkaruohot rehottavat, katukivetykset lohkeilevat ja aivan ydinkeskustan ulkopuolella kaikki on viela enemman tai vahemman rempallaan.
Ja ennen kaikkea, koko muu Kazakhstan tuntuu laahustavan valovuosia saihkyvan paakaupungin perassa.
Totaalisesti overiksi vedetty Astana onkin loistava osoitus siita, mita seuraa kun vallankahvassa olevalta henkilolta lahtee fillari kasista. Kaupungin kaavoitus lieneekin repaisty presidentti Nazarbaevin paivaunista ja sen kylla huomaa, hyvassa ja pahassa.
Kylla! Astana on vaikuttava. Sielta loytyy kultaa ja kimallusta, suihkulahteita, vehreita puistoja, valtava pyramidi, maailman suurimmaksi teltaksi naamioitu ostoskeskus ja futuristisia pilvenpiirtajia. Infrastruktuuri pelittaa, kyltteja ja opasteita on ruvettu kaantaa englanniksi ja kadut seka rakennukset kiiltelevat puhtauttaan. Ja ennen kaikkea, Astanalaiset ovat loisto possea; kaikki mukana ylpeina kiillottamassa kaupungin ja koko Kazakhstanin imagoa. Ihmiset tulevat hymyillen esittelemaan kaupunkiaan seka englanninkielen taitojaan ja matkatoimistojen nayteikkunoissa Astanan 97 metrinen Bayterek-monumentti komeilee pyramidien, Eiffel-tornin ja Vapaudenpatsaan rinnalla.
Astana ilmio on syntynyt vauhdilla. Vuonna 1994 presidentti Nazarbaev nimesi taman Siperian rajalla sijaitsevan tuppukylan tulevaisuuden paakaupungiksi ja vuonna 1997 valta siirtyi Almatysta Astanaan. Kaupunki on kyhatty kasaan kiireella, minka kylla huomaa, kunhan silmat ovat tottuneet kimallukseen. Tiet ja portaikot saattavat johtaa pusikkoon, vasta valmistuneissa puistoissa rikkaruohot rehottavat, katukivetykset lohkeilevat ja aivan ydinkeskustan ulkopuolella kaikki on viela enemman tai vahemman rempallaan.
Ja ennen kaikkea, koko muu Kazakhstan tuntuu laahustavan valovuosia saihkyvan paakaupungin perassa.
Aavikolle unohtunut
Aktogay on rakennettu kahden radan risteykseen. Mitaan muuta funktiota on talle Jumalan hylkaamalle paikalle vaikea keksia. Kazakhstanissa on lukuisia vastaavanlaisia aavikolle jahmettyneita asutuskeskuksia. Kesalla on tukahduttavan kuuva, talvella taas jaatavan kylma. Kevaisin ja syksyisin hiekkamyrskyt riepottelevat naita kylapahasia. Piikkipuskaa kasvava aro leviaa tasaisena joka suuntaan, vetta tai pinnanmuotoja ei ole.
Asemalla alkaa hyorina ennen junan saapumista. Rautateiden matkustajaliikenne tuntuukin saatelevan kylan naisten elamaa, jotka touhukkaina jarjestelevat hedelmia, kylmia juomia, savustettuja kaloja ja muuta pikkupurtavaa matkustavaisten ostettavaksi.
Pojat heittelevat pulloja ja maalipurkkeja vanhoille raiteille, jotka ovat hylkaamisen jalkeen muuttuneet kylan ongelmajatteiden loppusijoituspaikaksi. Kauempana aavikolla makaa umpiruostunut junanvaunu, josta paikalliset ovat leikkelleet isoimmat osat aidoiksi, talojen katoiksi...
Kamera kaulassa heiluva turisti kummastuttaa ja huvittaa kylan poikia. Toinen innostuu esittelemaan ruosteisista junan osista kyhattya aitaa ja sen takana haamottavaa peltikattoista savimajaa "Aktogayn pyramideina". Esittely tosin katkeaa naurunremakkaan.
Pienessa kahvilassa nautimme oljyssa paistetut lihataytteiset letut ja katselemme, kun pikku poika kokeilee uusia rullaluistimiaan poytien lomassa. Hiekkaisilla kaduilla niilla ei kayttoa olekaan. Kapeilla kujilla pikkulapset sarkevat tyhjia olutpulloja talojen seiniin. Keskusaukion rahjainen punatahdella varustettu muistomerkki on jo ymparoity erivarisilla lasinsiruilla.
Aktogaysta on junalla Astanaan vain 18 tunnin matka, mutta ulkopuolisen silmin vali tuntuu sukupolvien mittaiselta.
Asemalla alkaa hyorina ennen junan saapumista. Rautateiden matkustajaliikenne tuntuukin saatelevan kylan naisten elamaa, jotka touhukkaina jarjestelevat hedelmia, kylmia juomia, savustettuja kaloja ja muuta pikkupurtavaa matkustavaisten ostettavaksi.
Pojat heittelevat pulloja ja maalipurkkeja vanhoille raiteille, jotka ovat hylkaamisen jalkeen muuttuneet kylan ongelmajatteiden loppusijoituspaikaksi. Kauempana aavikolla makaa umpiruostunut junanvaunu, josta paikalliset ovat leikkelleet isoimmat osat aidoiksi, talojen katoiksi...
Kamera kaulassa heiluva turisti kummastuttaa ja huvittaa kylan poikia. Toinen innostuu esittelemaan ruosteisista junan osista kyhattya aitaa ja sen takana haamottavaa peltikattoista savimajaa "Aktogayn pyramideina". Esittely tosin katkeaa naurunremakkaan.
Pienessa kahvilassa nautimme oljyssa paistetut lihataytteiset letut ja katselemme, kun pikku poika kokeilee uusia rullaluistimiaan poytien lomassa. Hiekkaisilla kaduilla niilla ei kayttoa olekaan. Kapeilla kujilla pikkulapset sarkevat tyhjia olutpulloja talojen seiniin. Keskusaukion rahjainen punatahdella varustettu muistomerkki on jo ymparoity erivarisilla lasinsiruilla.
Aktogaysta on junalla Astanaan vain 18 tunnin matka, mutta ulkopuolisen silmin vali tuntuu sukupolvien mittaiselta.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Yksi pieni roadtrip
Kuulimme Almatyssa huhuja pohjoisempana sijaitsevasta sinisesta ja terapeuttisesta Alakol-jarvesta. Iloisen Sancain vuoristossa ja Almatyn loputtomilla kaduilla kuluneet jalat kaipasivatkin jo lepoa ja viilennysta, joten lisasimme valjaan reittisuunnitelmaamme uuden luvun.
Matka alkoi taas tutuilla saadoilla: Vaara dosari, toiselle puolelle kaupunkia, hapan lipunmyyjatati, mesta njet ja lopulta tiketit tuskastuttavan kuumaan yodosaan, ei suinkaan kohteeseemme vaan parinkymmenen kilometrin paassa sijaitsevaan tuppukylaan, Utsaraliin.
Heti bussista, tuosta tulikuumasta patsista paastyamme jouduimme ahnaiden taksikuskien riepoteltavaksi. Ensimmainen kyyti jai parin sadan metrin pituiseksi pilkkuvirheen seurauksena, mutta hetken etsiskelyn ja tinkauksen jalkeen saimme jarjestettya asiallisen hintaisen kuljetuksen.
Ja kuinka ihanalta vesi tuntuikaan hikisten ja polyisten kilometrien jalkeen. Jarvi kimalteli sinisena ja turkoosina ja musta hiekka oli kuumaa. Taustalla haamottivat Zhungur Alataun vuoret. Heti saavuttuamme ystavallinen Kazakhstanilainen seurue pyysi meidat brunssille ja tutustumaan leiriinsa.
Alakol on suosittu rantalomakohde kazakhstanilaisten parissa ja syysta! Jo mahtava Zhingis Khan totesi jarven parantavan voiman ja jai sen rannoille saavuttuaan keraamaan voimia uusia valloituksia varten.
Iltapaivalla paratiisiin saapui ensimmainen kaarme. Vuorilta puhaltavat voimakkaat laskutuulet muuttuivat tasangolla varsinaisiksi hiekkamyrskyiksi lennattaen roskia ja rantaleluja jarven selalle seka tehden selvaa lukuisista teltoista. Toinen vitsaus saapui auringon laskettua. Saalimattomat moskiittoparvet olivat syoda Iloisen Sancain hengilta!
Jarvella saimme todeta taas rivi-kazakhstanilaisten vieraanvaraisuuden. Brunssin tarjonnut seurue pisti poydan koreaksi myos illallisella, kyyditsi meidat varhain aamulla upean auringonnousun saattelemina takaisin Utsaraliin ja selvitti viela puolestamme jatkoyhteydet eteenpain kohti Kazakhstanin uutta paakaupunkia.
Taipaleemme ei tulisi olemaan helppo. Edessa olisi aaltoilevaa aroa, arvaamattomia pikku kylia seka harvakulkuisia junayhteyksia. Mutta Astanan kiilto silmissamme hyppasimme ennakkoluulottomasti mustaan Mercedekseen ja hurautimme Besolin steissille.
Mika kuollut kylapahanen se olikaan! Tapoimme aikaa syomalla ja korttia laiskimalla odotellessamme sita paivan ainoaa junaa, joka veisi meidat kenties vahan lahemmaksi Astanaa. Ihmisia ei nakynyt kuuman auringon alla. Iltapaivalla saapuneesta kaksivaunuisesta junasta purkautui Kiinasta ostosreissulta tulleita aurinkoisesti hymyilevia Kazakkeja.
Iloisen Sancain tie katkesi aavikolle Aktogayn kylaan. Juna Astanaan lahtisi vasta seuraavana iltana...
Matka alkoi taas tutuilla saadoilla: Vaara dosari, toiselle puolelle kaupunkia, hapan lipunmyyjatati, mesta njet ja lopulta tiketit tuskastuttavan kuumaan yodosaan, ei suinkaan kohteeseemme vaan parinkymmenen kilometrin paassa sijaitsevaan tuppukylaan, Utsaraliin.
Heti bussista, tuosta tulikuumasta patsista paastyamme jouduimme ahnaiden taksikuskien riepoteltavaksi. Ensimmainen kyyti jai parin sadan metrin pituiseksi pilkkuvirheen seurauksena, mutta hetken etsiskelyn ja tinkauksen jalkeen saimme jarjestettya asiallisen hintaisen kuljetuksen.
Ja kuinka ihanalta vesi tuntuikaan hikisten ja polyisten kilometrien jalkeen. Jarvi kimalteli sinisena ja turkoosina ja musta hiekka oli kuumaa. Taustalla haamottivat Zhungur Alataun vuoret. Heti saavuttuamme ystavallinen Kazakhstanilainen seurue pyysi meidat brunssille ja tutustumaan leiriinsa.
Alakol on suosittu rantalomakohde kazakhstanilaisten parissa ja syysta! Jo mahtava Zhingis Khan totesi jarven parantavan voiman ja jai sen rannoille saavuttuaan keraamaan voimia uusia valloituksia varten.
Iltapaivalla paratiisiin saapui ensimmainen kaarme. Vuorilta puhaltavat voimakkaat laskutuulet muuttuivat tasangolla varsinaisiksi hiekkamyrskyiksi lennattaen roskia ja rantaleluja jarven selalle seka tehden selvaa lukuisista teltoista. Toinen vitsaus saapui auringon laskettua. Saalimattomat moskiittoparvet olivat syoda Iloisen Sancain hengilta!
Jarvella saimme todeta taas rivi-kazakhstanilaisten vieraanvaraisuuden. Brunssin tarjonnut seurue pisti poydan koreaksi myos illallisella, kyyditsi meidat varhain aamulla upean auringonnousun saattelemina takaisin Utsaraliin ja selvitti viela puolestamme jatkoyhteydet eteenpain kohti Kazakhstanin uutta paakaupunkia.
Taipaleemme ei tulisi olemaan helppo. Edessa olisi aaltoilevaa aroa, arvaamattomia pikku kylia seka harvakulkuisia junayhteyksia. Mutta Astanan kiilto silmissamme hyppasimme ennakkoluulottomasti mustaan Mercedekseen ja hurautimme Besolin steissille.
Mika kuollut kylapahanen se olikaan! Tapoimme aikaa syomalla ja korttia laiskimalla odotellessamme sita paivan ainoaa junaa, joka veisi meidat kenties vahan lahemmaksi Astanaa. Ihmisia ei nakynyt kuuman auringon alla. Iltapaivalla saapuneesta kaksivaunuisesta junasta purkautui Kiinasta ostosreissulta tulleita aurinkoisesti hymyilevia Kazakkeja.
Iloisen Sancain tie katkesi aavikolle Aktogayn kylaan. Juna Astanaan lahtisi vasta seuraavana iltana...
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Isa Omena
Almaty, entiselta nimeltaan Alma-Ata eli Isa-Omena, tuntuu todella eurooppalaiselta kaupungilta Kazakstanin lansiosien aavikkoseikkailujen jalkeen. Ompusta loytyy kalliita vaatekauppoja, ylihintaisia pizzoja, kiiltavia city-maastureita ja jopa muita reissaajia. Esimerkiksi Anthony Uudesta-Seelannista oli ollut reissussa jo vaatimattomat kaksi vuotta. Oli han sentaan kaynyt pyorahtamassa kotona, mutta jatkoi pian matkaa todettuaan kaikkien ystaviensa muuttuneen tylsiksi mentyaan naimisiin. Tosi mukava tyyppi! Kavimme yhdessa oluessa meidan bongaamassa budjettikuppilassa: tavallinen ruokakauppa, jonka eteen on tuotu muutama muovituoli ja -poyta - mahdollistaa laillisen juopottelun. Seuraamme liittyi viela paikallinen Lena tyttonen, joka lausui kahealla aanellaan Jussille " Juritskaja, you are a beautiful man!"
Iloinen sancai hymyilee taas: passissa on Tadzikistanin viisumit ja Pamir-vuoristoon vaadittavat luvat. Ensi maanantaina saadaan toivottavasti Uzbekistanin viisumit ja sitten kiidetaan heti rajalle keskiviikoksi.
Iloinen sancai hymyilee taas: passissa on Tadzikistanin viisumit ja Pamir-vuoristoon vaadittavat luvat. Ensi maanantaina saadaan toivottavasti Uzbekistanin viisumit ja sitten kiidetaan heti rajalle keskiviikoksi.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Tilannekatsaus
Huomenna toivottavasti saadaan Tadzikistanin viisumit ja ehka myos GBAO-luvat vuoristoon. Viikon paasta maanantaina toivottavasti saadaan LOI (Letter Of Invitation), jonka jalkeen on mahdollista hakea Uzbekistanin viisumia. Kaksi paivaa sen jalkeen pitaa poistua maasta. Katsotaan kuinka kay, jos hyvin niin lahdetaan junalla Uzbekistaniin, jos vain vahan huonosti niin lennetaan Uzbekistaniin, jos tosi huonosti niin mennaan Kiinaan.
Astana joudutaan jattamaan valiin, juniin on kahdeksan paivan jonot. Paakaupungin loistoa koitetaan korvata vuorilla, kanjonilla ja kauniilla jarvilla.
Ja viela tarkein: ILOINEN SANCAI ONNITTELEE ALEKSIA HUIPPISUORITUKSESTA!
Astana joudutaan jattamaan valiin, juniin on kahdeksan paivan jonot. Paakaupungin loistoa koitetaan korvata vuorilla, kanjonilla ja kauniilla jarvilla.
Ja viela tarkein: ILOINEN SANCAI ONNITTELEE ALEKSIA HUIPPISUORITUKSESTA!
Ylamakia ja alamakia
Sen siita saa, kun lahtee vuorille - jatkuvaa yla- ja alamakea. Kazakhstanin ja Kirgisian rajaa vartioiva Tian Shan -vuoristo laittoi sydamen pamppailemaan monellakin tapaa.
Kaksi ensimmaista paivaa pelkkaa ylamakea. Hiki virtasi ja rinkka painoi, mutta fiilis oli mahtava, kun paasi kaupungin polyjen keskelta kapuamaan Tian Shanin jyrkkia rinteita - niin jyrkkia, etta teltallekaan ei aivan tasaista paikkaa loytynyt. Vaellus alkoi tanssien puolitoista metristen kukkien keskella ja jatkui puurajan ylapuolelle ihastelemaan lumisia huippuja. 3336 metrin korkeudesta loytyi Kosmostansia, Neuvostoliiton aikainen avaruuskeskus, ja paljon ruostuneita putkia ynna muita harveleita. Illalla katselimme kiviselta harjanteelta, kun aurinko laski horisonttiin Kazakhstanin tasaisten arojen taa.
Kosmostansialta alkoi alamaki, monessakin mielessa. Aamukiipeilyn ja -puuron jalkeen aloimme laskeutua mahtavan Neuvostoliiton rakentamaa jeeppitieta pitkin kohti Almatinskoje-jarvea. Miliisit paasivat pilaaman paivan (tai ainakin osan siita) jopa keskella kaunista vuoristoa. Kaksi nuorta heppua tulivat tarkastamaan paperimme, jotka nyt vihdoin olivat kunnossa. Arsytti alkaa purkaa rinkkaa parin pojan klopin takia, mutta ei siina viela kaikki. He osoittivat kasimerkein, etta jarvelle johtavalle tielle ei ole mitaan asiaa ja menivat parikymmenta metria ylospain tarkkailemaan liikkeitamme. Arvioimme, etta vaihtoehtoinen reitti olisi ainakin 5km pidempi - ei kai siina muukaan auttanut, vaikka sadepilvia alkoi kertya taivaalle. Kohta kaksi paikallista miesta kuitenkin kaveli jarvelle menevaa tieta, eika se nayttanyt vaivaavan miliiseja tippaakaan. No mehan lahdimme miesten vanavedessa kohti kielletya tieta. Se ei enaa yhtakkia kiinnostanutkaan maastopukuisia pyssymiehia, vaikka he sen varsin hyvin nakivat. Taas yritettiin jekuttaa tyhmaa turistia, vaikka siina kavellessa tulikin katseltua tiuhaan taakse - jos olisivat lahteneet peraan helppojen korruptiorahojen toivossa.
Kun teltta oli pystytetty turkoosin jarven rannalle, koppalakki ja toinen mies ilmaantuivat paikalle. He olivat vedenhakureissulla, eivat siis erityisesti meita jahtaamassa. Koppalakki sanoi, etta telttailu on rannalla kiellettya. Tama oli vaihteeksi asiallinen poliisi, joka esitti heti virkamerkkinsa. Kun naytimme sopivasti surkeilta ja valitimme kipeaa jalkaa, saimme luvan jaada yhdeksi yoksi ja paasin kuvaan miliisin kanssa. Poliisien ja kieltojen maara ihmetytti alueella, jonka pitaisi olla suosittu vaelluskohde. Myohemmin kuulimme, etta Kirgisian tilanne oli saanut aikaan joitain rajoituksia rajan laheisyydessa sijaitsevalla vuoristoalueella. Onneksi talla kertaa selvisimme ilman sakkoja.
Aamu oli uskomattoman kaunis. Soimme tupla-annoksen puuroa ja peseydyimme jarvessa, auringon lammossa vuorten keskella olisi voinut paistatella koko paivan, mutta pidimme kivalle koppalakille antamamme lupauksen ja lahdimme laskeutumaan kohti shaslikpoytaa. Yksi yo viela paikallisten suosimien piknik alueiden ja jurttadiskon ymparoimana, sitten takaisin Almatyyn jatkamaan viisumisaatoja.
Kaksi ensimmaista paivaa pelkkaa ylamakea. Hiki virtasi ja rinkka painoi, mutta fiilis oli mahtava, kun paasi kaupungin polyjen keskelta kapuamaan Tian Shanin jyrkkia rinteita - niin jyrkkia, etta teltallekaan ei aivan tasaista paikkaa loytynyt. Vaellus alkoi tanssien puolitoista metristen kukkien keskella ja jatkui puurajan ylapuolelle ihastelemaan lumisia huippuja. 3336 metrin korkeudesta loytyi Kosmostansia, Neuvostoliiton aikainen avaruuskeskus, ja paljon ruostuneita putkia ynna muita harveleita. Illalla katselimme kiviselta harjanteelta, kun aurinko laski horisonttiin Kazakhstanin tasaisten arojen taa.
Kosmostansialta alkoi alamaki, monessakin mielessa. Aamukiipeilyn ja -puuron jalkeen aloimme laskeutua mahtavan Neuvostoliiton rakentamaa jeeppitieta pitkin kohti Almatinskoje-jarvea. Miliisit paasivat pilaaman paivan (tai ainakin osan siita) jopa keskella kaunista vuoristoa. Kaksi nuorta heppua tulivat tarkastamaan paperimme, jotka nyt vihdoin olivat kunnossa. Arsytti alkaa purkaa rinkkaa parin pojan klopin takia, mutta ei siina viela kaikki. He osoittivat kasimerkein, etta jarvelle johtavalle tielle ei ole mitaan asiaa ja menivat parikymmenta metria ylospain tarkkailemaan liikkeitamme. Arvioimme, etta vaihtoehtoinen reitti olisi ainakin 5km pidempi - ei kai siina muukaan auttanut, vaikka sadepilvia alkoi kertya taivaalle. Kohta kaksi paikallista miesta kuitenkin kaveli jarvelle menevaa tieta, eika se nayttanyt vaivaavan miliiseja tippaakaan. No mehan lahdimme miesten vanavedessa kohti kielletya tieta. Se ei enaa yhtakkia kiinnostanutkaan maastopukuisia pyssymiehia, vaikka he sen varsin hyvin nakivat. Taas yritettiin jekuttaa tyhmaa turistia, vaikka siina kavellessa tulikin katseltua tiuhaan taakse - jos olisivat lahteneet peraan helppojen korruptiorahojen toivossa.
Kun teltta oli pystytetty turkoosin jarven rannalle, koppalakki ja toinen mies ilmaantuivat paikalle. He olivat vedenhakureissulla, eivat siis erityisesti meita jahtaamassa. Koppalakki sanoi, etta telttailu on rannalla kiellettya. Tama oli vaihteeksi asiallinen poliisi, joka esitti heti virkamerkkinsa. Kun naytimme sopivasti surkeilta ja valitimme kipeaa jalkaa, saimme luvan jaada yhdeksi yoksi ja paasin kuvaan miliisin kanssa. Poliisien ja kieltojen maara ihmetytti alueella, jonka pitaisi olla suosittu vaelluskohde. Myohemmin kuulimme, etta Kirgisian tilanne oli saanut aikaan joitain rajoituksia rajan laheisyydessa sijaitsevalla vuoristoalueella. Onneksi talla kertaa selvisimme ilman sakkoja.
Aamu oli uskomattoman kaunis. Soimme tupla-annoksen puuroa ja peseydyimme jarvessa, auringon lammossa vuorten keskella olisi voinut paistatella koko paivan, mutta pidimme kivalle koppalakille antamamme lupauksen ja lahdimme laskeutumaan kohti shaslikpoytaa. Yksi yo viela paikallisten suosimien piknik alueiden ja jurttadiskon ymparoimana, sitten takaisin Almatyyn jatkamaan viisumisaatoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
