2000-luvun alussa Zhongdian oli viela unelias Tiibetilainen
pikkukaupunki. Yunnanin provinssi, kuulu uskomattomista maisemistaan ja kirjavista
vahemmistoryhmistaan oli alkanut paasta jo lansimaalaisten
matkailijoiden reittisuunnitelmiin. Toisaalta 14. Dalai Lama oli
hallintonsa aikana saanut aikaan maailmanlaajuisen Tiibet buumin; kaikki ylankoon
liittyva oli (ja on) in. Turistibussit vyoryivat jo Lijiangiin ja
vaikuttava Tiger Leaping Gorge oli saavutettavissa kahdessa tunnissa
autolla. Jos tie paallystettaisiin aina Zhongdianiin asti, ei matka
rotkolta "Tiibetiin" kestaisi paria tuntia kauempaa.
Siita se alkoi. Aluksi rakennettiin moottoritie ja asennettiin
keskustaan katuvalot, sitten tuli lentokenttaa, majataloa ja
ravintoloita joista saa pizzaa. Guandongin vaatetehtaista alkoi vyorya
North Faken untuvatakkeja. Lahiston luostarit pantiin kiiltamaan kilpaa
Potalan arkkitehtuuria matkivien, neonvaloilla koristeltujen hotellien
kanssa. Vanhat rakennukset purettiin, tilalle tulleissa oli muovisia
Tiibetilaisvaikutteita. Samaan aikaan alueen
kulttuuriperinnolla perinnolla ratsastettiin (ja rahastettiin) ja se
painettiin nurkkaan.
Kiinalainen turistibisnes on uskomaton. Vaitamme etta missaan muualla maailmassa ei rakenneta teita, gondoolihisseja ja muita tilpehooreja pystysuorille vuorenrinteille vain jotta turistien ei tarvitsisi kavella. Virvokkeita ja pienia valipaloja voi ostaa veitsenteravilta harjanteilta, syvista jokilaaksoista, siina missa Taivaallisen rauhan aukioltakin. Keskiluokan vaatimustason tayttavia hotelleja lampimalla vedella ja puhtailla lakanoilla loytyy miltei mista vaan.
Herkullista Kiinalaista ruokaa tarjoillaan, kuljetukset jarjestyvat, huokeahkoa majoitusta on kaikkialla, olut virtaa ja kaikilla on hauskaa. Taydellista?
Ei ihan. Kiinalaisen turismin koukerot ovat kasittamattoman pitkat, ja ne kuristivat, taydellisesti. Kiina on Euroopan kokoinen alue, joka on ollut huomattavasti pidempaan kehittymattomampi infrastruktuurin suhteen (ei enaa!) ja vuoristoisempi, joten myos kulttuurien vaihtelevuus on Kiinassa Eurooppaa rikkaampaa. Kansallispuvut kimaltelevat ja arkkitehtuuri rehottaa mutta siina kaikki. Perinteet ja tavat poljetaan pikkuhiljaa alas ja jaljelle jaa irvokkaaksi muotoiltu muovinen sotku, jossa ihminen (turisti) on paksu rahamassi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti