Jättiläisen tekosia Merenkurkussa

Suomessa alkoi kesä keskiviikkona ja torstaina nostimme purjeet. Meri oli vielä kylmä ja vilukissalla oli purjehdustakin alla niin monta villapaitaa, ettei sitä kehtaa tunnustaa. Lämmin ilmamassa toi tullessaan ukkosta, jännittäviä virtauksia ja kangastuksia (keskellä Selkämerta näytti siltä kuin seilaisi ison järven keskellä saarten ympäröimänä). Ulapalla lipuva lossi ei ollut kangastus, mutta epäselväksi jäi, mitä ihmettä se siellä teki.
Taru Merenkurkusta kertoo, että jättiläinen keräsi Ruotsin rannikolta kaikki kivet ja heitti ne Suomen puolelle. Siltä maisema tosiaan näytti sekä luonnossa, että kartalla. Vaasalainen veneilijä totesi saavuttuamme Fäliskäriin, että "kyllä täällä joskus turkulaisia käy, mutta ne kääntyvät heti takaisin, kun huomaavat kuinka paljon kiviä täällä on". Kivistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, Merenkurkun luonto oli karu ja kaunis.
Silmiä ilahdutti myös jättiläisen ruoppaama Ruotsin rannikko. Höga Kustenilla korkeiden (200-300 m) saarten rannat tippuivat jyrjästi kymmenien metrien syvyyteen, eikä purjeveneellä ollut huolen häivää. Maisema toi mieleen tunturi-Lapin keskellä merta.
Paluumatka (n. 40h) sujui mukavassa myötätuulessa. Yön pimeimpänä hetkenä Isokarilta sisään ja aamuksi Iirisholmaan saunomaan.

H


Keväinen lämpöaalto ja talven jäljiltä edelleen kylmä merivesi aiheuttivat pari-kolmemetriä vedenpinnan yläpuolelle jännittäviä ilmavirtauksia, jotka kiidättivät venettä yli viidensolmun vauhtia vaikka merenpinta vaikutti peilityyneltä.
Erätulilla Högakustenilla

Tarinoita täältä, tuolta ja jostain ihan muualta

Sähköposteja, tekstiviestejä ja facebookia - silti moni kaveri jäi ilman viestiä, nekin joita kuulumiset maailmalta olisivat kiinnostaneet. Iloisen vappustartin jälkeen kuhmuraisen sitikan penkillä syntyi iloinen sancai, josta äitikin voi seurata matkan kulkua. Tosin toiminta on täydellisen epäsäännöllistä, hetkittäistä ja epävarmaa, koska kaikki maailman kolkat eivät ole täynnä nettikahviloita.

Seuraava jonnekkin ihan muualle suuntautuva retki painottuu (taas) Aasiaan. Tällä kertaa tosin on tarkoitus unohtaa nuo lentävät putkenomaiset helvetinkoneet ja taittaa matkaa maitse käyttäen mahdollisimman moninaisia kulkemiseen soveltuvia neuvoja aina kengistä kameliin ja Idän Pikajunaan. Matka on päämäärä, ja karavaani tulee kulkemaan Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian ja Tadzikistanin kautta Kiinaan, mikäli vain poliittinen tilanne, konsulaattien virkailijat, raja viranomaiset ja Se Korkeampi Voima niin suovat. Tosin reissun starttiin on aikaa kolmisen viikkoa, joten retkikuntamme ehtinee vielä Itämeren aavoille...

Tästä se lähtee

Iloinen sancai. Iloinen koska elämä on iloinen asia ja sancai, koska se tarkoittaa kolmea aarretta: sāncái (三財) = taivas (天 tiān), maa (地 dì) ja ihminen (人 rén). (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fengshui)