Euroopan pisimman joen rannoilta loytyi kaksi mielenkiintoista ristiriitaisuuksien ja vastakohtien kaupunkia. Kazan valloitti uskontojen seka uuden ja vanhan sekoituksella, Ulyanovks taas festaritunnelmalla keskella harmaata kommunistikaupunkia.
Kazan on autonomisen Tatarstanin tasavallan paakaupunki. Ensimmainen tunnelma keskustasta oli ristiriitainen: upouusia kauniita juuri maalattuja taloja seka ransistyneita talojen osia, jotka nayttivat olevan kirjaimellisesti pommin jaljilta. Ilmeisesti rahaa kunnostukseen on riittanyt vain joka toisen rakennuksen kohdalla. Ensivaikutelma oli iloinen. Repsottavat seinat toivat varia muuten siistiin katukuvaan. Kazanissa oli eloisa tunnelma, paljon ihmisia liikkella ja hurmaava bandi soitti kavelykadulla.
Islam ja Venajan valtauskonto tuntuivat elavan ihanasti sovussa. Kremlinin muurien sisalta loytyi seka ortodoksikirkko etta moskeija. Iloinen Sancai paasi ensimmaista kertaa vierailulle moskeijaan, vaikka se edellyttikin pienta pukuleikkia. Naisella piti olla huivi paassa ja pitkahihainen paita (mulla oli vaan villapaita, vahaks oli kuuma:). Miesten pukukoodiin emme olleet varautuneet, mutta onneksi Jussi sai lainata paljaiden saariensa peitoksi suunnilleen samanlaisen hamosen, jonka mina jouduin pukemaan Valamon kirkossa. Oltiin aika sopo ilmestys! (kuvia tulee mahdollisesti myohemmin)
Ulyanovsk on kommunismin Beetlehem, Vladimir Ilits Ulyanovin eli Leninin kotikaupunki. Harmaata kommunistiarkkitehtuuria oli etenkin kaupungin laitamilla. Keskusta-aluetta hallitsivat ransistyneet puutalot, joiden keskelta loytyi kuitenkin pitka Leninin katu, jonka paassa massiivinen Lenin Memorial Centre ja muistomerkki Beslanin koulukaappauksen uhrien muistoksi.
Ulyanovskista olisi saattanut jaada masentava fiilis, jollei olisi ollut Venajan itsenaisyyspaiva. Taalla sita ei juhlita kyyhottamalla kotona katsomassa linnanjuhlia. Meininki muistutti enemmankin suomalaisten vapun juhlintaa. Ilmapalloja, naamareita, ruokakojuja ja taitopyorailya. Kadut oli koristeltu Venajan lipun varisin ilmapalloin ja illalla ilmoille raiskahti komeat ilotulitukset. Terassit olivat aivan taynna. Viimeisen diskoterassin (terasseilla oli meno kuin Borsin tanssilattialla) luota loytyi vapaa poydannurkka keski-ikaisten juhlioitten vieresta. Paasimme taas nauttimaan venalaisesta vieraanvaraisudesta. Hymyileva pariskunta tarjosi meille evaitaan ja tietenkin vodkaa, johon sekoitettiin pieni tilkka teeta.
Bileet jatkuu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa ollu hienoa seurata kuvia ja kuvauksia arteen etsinnästänne (ja välillä niiden hukkaamisestakin). Nimimerkki Ä toivoo kutenkin hartaasti, että kiertäisitte Kirgisian kaukaa. Sieltä päin on raportoitu vakavia levottomuuksia. Leeviltä terveiset. PS.Helena pusero on pelastettu.
VastaaPoistaHyvän kuulosta maatskua... Itse Rostockissa Stenan kanssa ja Heinäkuun loppuun näyttää työtä kalenteri.Saa nähdä mikä on vakanssi ennen kotiinlähtöä, jotain on ilmassa...Sitten vasta itse reissuun, kai se Norja on mikä kutsuu. Pistäkää ihmeessä kuvia lisää jos suinkin mahdollista. Jatkakaa te hauskanpitoa siellä
VastaaPoistaHeikki
Nimimerkki A:n ei tarvi olla huolissaan, me kierretaan mellakat kaukaa! (vaikka Jussia syyhyttaisikin hieman lahtea barrikaadeille)
VastaaPoistaLeeville terkkuja ja hikisia rapsutuksia, ei oo koskaan hikoiltu nain paljon eli lampoo riittaa. Juhalle kiitokset paitaoperaatiosta!
Hessu! Hyvalta kuulostaa, aija on kyl sen jopin ansainnu. Kuvii koitetaan postaa, aina ku on sellasia yhteyksia, ja aikaa eli ei onnistu juuri koskaan! Taal on tosiaan soija vahan valunu, ala skippaa Norjan keikkaa!