Alkukevennyksena: Jeesusteipilla saa ihmeita aikaan, mutta ihmeillakin on rajansa.
Suomi on lahella Venajaa fyysisesti, mutta kaukana kulttuurillisesti. Ensimmaiseen suureen ja valilla ongelmalliseen eroavaisuuteen matkaaja tormaa kielessa ja erityisesti sen kirjoitusasussa, kyrillisissa aakkosissa. Jos kirjaimia ei tunne, joutuu haasteiden eteen heti rajan ylitettyaan.
Meille on kertynyt jo hauskoja ja vahemman hauskoja kokemuksia Venajan kielen ja kyrillisten kirjainten ihmeellisessa maailmassa.
Harhailimme Pietarin keskustassa, Nevskyn metroaseman tuntumassa, miltei kaksi tuntia etsien junalippujen myyntipistetta. Koitimme kysya neuvoa ihmisilta, kukaan vaan ei tuntunut ymmartavan englantia, ja vaikeaa oli parin sanakirjasta lainatun venajan sanankin kanssa. Lopulta hurjan viittomisen johdattelemina paadyimme paikkaan, jonka ohi olimme kavelleet hitaasti tuntia aikaisemmin, yrittaen tavata huolellisesti kirjaimia talojen seinista. Vaikka kirjaimet hallitsee, on sanoman sisaistaminen edelleen hyvin vaikeata.
Eika tassa viela kaikki. Lippuluukuilla harhailessamme (joita oli yli 80!) paadyimme ensin tiskille jossa myytiin jostain kumman syysta lentolippuja, toinen tiski paljastui jonottamisen jalkeen lippujenpalautuspaikaksi, mutta onneksi jo kolmannelta saimme ostettua tiketit Priozerskiin (aka Kakisalmi).
Kazakhstanin konsulaattia metsastaessamme paadyimme ensin mystiselle ovelle, josta saimme kuitenkin auttavalla kyrillisten taidolla selville, etta konsulaatti oli muuttanut kaksi vuotta aiemmin toiselle puolelle Pietaria. Todellinen voitto oli, kun saimme ovesta loytyneen osoitteen kaannettya roomalaisilla kirjaillulle Pietarin kartallemme.
Kun emme kyrillisia oikein hallineet, koitimme tilata sapuskat eraan ravitsemusliikkeen englanniksi kaanetylta listalta. Tilauksemme "smetanalla hoystetyt blinit" oli jossain vaiheessa kaantynyt "letuiksi suklaakastikkeella".
Petrozavodskissa kahvilassa taas tarjoilija poistui tiskin taakse leikkaamaan leipaa, kun hanelle selvisi ettemme puhu venajaa; hetkea aikaisemmin junalippukassa kieltaytyi tympeasti kommunikoimasta kanssamme.
Jostain kasittamattomasta syysta Moskovan junaa odotellessamme, paukahti venalainen mies eteemme iskien 5 ruplan kolikon kouraani. Suut auki kuuntelimme kun han hoki yhta sanaa "udasha". Pitkallisen selvityksen ja lopulta pantomiimin avulla saimme selville, etta kaveri halusi toivottaa meille hyvaa onnea lahjoittamalla onnen kolikon!
Sinnikaan yrityksen (ja vodkan) voimalla saimme rutistettua pitkat jutut vaarilta ja pojalta majoittautuessamme samaan vaunuun Moskovan junassa. Kielen lisaksi saimme kokemuksia erilaisten peinteisten ruokien muodossa. Menu sisalsi suolattua kalaa, lihaa, ja jotain tuntemattomaksi jaanytta hirven osaa, vasta lypsettya maitoa ja, totta kai, halpaa vodkaa.
юсси я хелена
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti