Surullisen kuuluisa Aral-jarvi

- Synnyin aavikolle, vastasi 27-vuotias oppaamme Sedrik, kun kysyin Aral-jarven tilasta hanen lapsuudessaan. Sedrik naki jarven ensimmaisen kerran 17-vuotiaana.
Aralsk on tata nykya aavemainen paikka. Entisen vilkkaan kalastajakylan rautatieasemalla komeilee mosaiikki, jossa Aral-jarven kalastajat pelastavat vastasyntyneen Neuvostoliiton nalanhadalta Leninin valvovan katseen alla. Entinen satama on lohduttoman nakoinen. Ruosteiset kraanat kurkottavat kohti auringossa vareilevaa hiekka-aavikkoa. Nelja vanhaa kalastusalusta nostettiin pukeille Aralskin 100-vuotis juhlan kunniaksi 2003. Nyt kaupungin lapset nakyvat kayttavan niita kiipeilytelineina. Laivanraatojen ymparilla pyorii lehmia ja kulkukoiria. Hiekan lisaksi jalkojen alla narskuvat lasinsirut. On helppo kuvitella paikalle tyottomaksi jaanyt juopunut kalastaja purkamassa turhautumistaan laivavanhuksille.

- Aitini 25 vuotta jatkunut ura kalatehtaassa loppui kuin seinaan eraana kauniina paivana 1995, kun tehdas suljettiin ja kaikki 3000 tyontekijaa irtisanottiin, kertoo Sedrik ajaessamme tarisevalla jeepilla pitkin aavikoitunutta Aral-jarven pohjaa, jonka hiekka on valkoisenaan simpukankuoria. Kuoppaisen ajouran sivuilla kamelit paivystavat laiskasti ohi kiitavaa kulkuneuvoamme. Kitukasvuisista puskista loikkii laumoittain heinasirkkoja automme konepellille. Valilla sivulle aukeaa valkeana hohtava suolatasanko, jolta trombit nostattavat polya korkeuksiin.

Reilun tunnin pomppimisen jalkeen saavumme laivojen hautuumaalle, missa muutama lapeensa ruostunut laivan ruho odottaa viimeista romahdustaan hiekkaan ja unohdukseen. Pari kamelia on asettunut isoimman rungon varjoon suojaan paahtavalta auringolta.

Laheisessa kylassa elaa kuitenkin edelleen ihmisia. Vuonna 2005 valmistunut pato erottaa Kazakhstanin puolella olevan pienemman Aral-jarven etelaisesta isoveljestaan ja padon valmistumisen jalkeen on pohjoisen jarven pinta noussut ja tila vakiintunut. Kevaisin ja syksyisin kylan asukkaat vetavat trailereillaan 8 metriset lasikuituiset kalastusveneensa jarven rantaan pyydystaakseen elpyneita kalakantoja. Kalastus on kielletty toukokuun puolesta valista kesakuun loppuun kalojen kutuajan rauhoittamiseksi. Loppukesan korkeat lampotilat estavat kalojen kuljetuksen pilaantumatta markkinoille. Talvella jarvi jaatyy kauttaaltaan jaapeitteen saavuttaessa parhaimmillaan jopa metrin paksuuden. Kalastus jatkuu verkoilla jaan alla ja jakelijat ajavat kuorma-autoineen suoraan avannoille, joilta kalat on nappara lastata tuoreeltaan kyytiin. Kun kalastusta ei harjoiteta kunnostetaan veneita ja pidetaan karjaa, lahinna hevosia, kameleita ja lehmia.

Jarven rannassa puhaltaa vilvoittava tuuli. Ilma tuntuu muutenkin miellyttavalta aavikon porotuksen jalkeen. Vesi on raikkaan viileaa, todella kirkasta ja horisontti siintaa sinisena. Turkoosin-vihrea vari paljastaa matalikot joilla joutsenet ja flamingot ruokailevat.

Hieno hiekka tunkeutuu Aralskin kaduille. Kaupungin laidalla hautausmaa uhkaa jaada vaajaamattomien dyynien alle. 50 kilometrin paassa sinisena kimaltelevan Aral-jarven viilentava vaikutus ei tanne asti ulotu. Kaupunki on jaanyt aavikon armoille.