Lammi tuulahdus Etela-Venajalta

Ulyanovskin jalkeen... Heratys junassa oli hikinen. Aurinko porotti jo aamulla kuumasti stogen ikkunasta sisaan. Eika paiva tuonut helpotusta. Porukka istui ja makasi junassa valinpitamattoman nakoisina vahissa pukeissa. Miehet ilman paitaa.
Puolilta paivin lampomittari osoitti + 35 celsius astetta.

Etelainen Venaja valui tasaisena, vaalean vihreana ja valilla vahan aaltoillen ikkunoiden ohitse.

Taytyy myontaa, etta huurteinen keppana maistui poikkeuksellisen hyvalta ilmastoidussa ravintolavaunussa.

Pitkaan ja veriseen kaupunkiin, Volgogradiin saavuimme illansuussa. Pitkaan, koska kaupunki levittaytyy yli 100 kilometrin matkalle Volgan varrelle, veriseen koska alue toimi Toisen Maailmansodan hirvittavimman taistelun nayttamona Stalingradin herruudesta.

Matka jatkui illan hamartyessa edelleen hikisessa bussissa kohti Kalmykia ja Elistaa. Kalmykia on kummallinen tasavalta Venajan sisalla. Sen vaesto muutti alueelle nelisen sataa vuotta sitten Mongoliasta fiiliksella "lannessa ruoho on vihreampaa", ja possen alkuperan aistii edelleen. Kun tahan kommunismin ja buddhalaisuuden hammentavaan soppaan lisataan mausteeksi viela shakkihullu presidentti mielikuvituksellisine visioineen Maailman Shakki Paakaupungista ei voi kuin jalleen kerran todeta saapuneensa jonnekkin aivan muualle.

Vehreita puistoja hallitsevat vahvojen kommunistijohtajien jykevat patsaat, shakkia mattavat herrasmiehet ja koristeelliset padogat rukousmyllyineen. Valtaosa vaestosta on selkeasti Aasialaista, vaikka naisten hameiden pituus (tai lyhyys!) ja kaula-aukkojen syvyys seka miesten vaatetus perus kauluspaitoineen ja nahkakenkineen on selkeasti saapunut Venajalta.

Itse Elistaan saapuminen oli jo kokemus sinallaan, hymyileva otti meidat ystavallisesti vastaan, tsekkasi passit, neuvoi tien vessaan ja odotutti 15 minuuttia etsiessaan vihkoa johon meidan tuli kirjata nimet, osoitteet ja syntymaajat. Etta alkaapa siella kotipuolessa ihmetelko mikali miliisilta saapuu postia! Mitaan erityista kuumotusta eivat miliisit paallemme lietsoneet vaan ohjasivat ystavallisesti taksiin ja toivottivat selvalla Englannilla - Good Bye!

Hotelli, jonka nimen olimme kuskille antaneet, ei varsinaisesti nakynyt kadulle ja harhailimme Elistan pimeilla kujilla muutamien juoppojen seurana tunnin verran etsiessamme sisaankayntia, jonka sitten eras ystavallinen taksikuski meille vihdoin ja viimein naytti.

Kello oli tassa vaiheessa nelja yolla ja toivoimme saadon jo loppuneen talta paivalta mutta ei! Massit olivat hektisen matkailun seurauksena ehtyneet siihen pisteeseen, etta meille tarjottuun tuplaan eivat rahat aivan riittaneet. Onni onnettomuudessa, parinkymmenen minuutin tinkimisen paatteeksi paasimme yhteisymmarrykseen yhden hengen huoneesta ilmastoinnilla ja omalla suihkulla - huomattavasti tuota tuplaa edukkaammin. Sitten lahti taju.

Nyt pallistellaa hikista Elistaa viela tama paiva ja huomenna jatketaan aamusta kohti Astrakhania. Siella heitetaan jaahyvaiset Volgalle ja Venajalle ja siirrytaan Kazkhstaniin Atyrayhyn, josta toivottavasti paasemme Kaspian meren rannalle Aktauhun viettamaan rantalomaa. Ei vaan toivottavasti telttailemaan aavikon ja meren partaalle seka tsiigailemaan muinaisia moskeijoita ja mausoleumeja.

Niin ja kommailkaahan ihmiset vahan, etta tiedetaan mita suomeen kuuluu, eika me tata vain itselemme pideta, olisi kiva tietaa jos joku oikeasti lukee tata.