Ylamakia ja alamakia

Sen siita saa, kun lahtee vuorille - jatkuvaa yla- ja alamakea. Kazakhstanin ja Kirgisian rajaa vartioiva Tian Shan -vuoristo laittoi sydamen pamppailemaan monellakin tapaa.

Kaksi ensimmaista paivaa pelkkaa ylamakea. Hiki virtasi ja rinkka painoi, mutta fiilis oli mahtava, kun paasi kaupungin polyjen keskelta kapuamaan Tian Shanin jyrkkia rinteita - niin jyrkkia, etta teltallekaan ei aivan tasaista paikkaa loytynyt. Vaellus alkoi tanssien puolitoista metristen kukkien keskella ja jatkui puurajan ylapuolelle ihastelemaan lumisia huippuja. 3336 metrin korkeudesta loytyi Kosmostansia, Neuvostoliiton aikainen avaruuskeskus, ja paljon ruostuneita putkia ynna muita harveleita. Illalla katselimme kiviselta harjanteelta, kun aurinko laski horisonttiin Kazakhstanin tasaisten arojen taa.

Kosmostansialta alkoi alamaki, monessakin mielessa. Aamukiipeilyn ja -puuron jalkeen aloimme laskeutua mahtavan Neuvostoliiton rakentamaa jeeppitieta pitkin kohti Almatinskoje-jarvea. Miliisit paasivat pilaaman paivan (tai ainakin osan siita) jopa keskella kaunista vuoristoa. Kaksi nuorta heppua tulivat tarkastamaan paperimme, jotka nyt vihdoin olivat kunnossa. Arsytti alkaa purkaa rinkkaa parin pojan klopin takia, mutta ei siina viela kaikki. He osoittivat kasimerkein, etta jarvelle johtavalle tielle ei ole mitaan asiaa ja menivat parikymmenta metria ylospain tarkkailemaan liikkeitamme. Arvioimme, etta vaihtoehtoinen reitti olisi ainakin 5km pidempi - ei kai siina muukaan auttanut, vaikka sadepilvia alkoi kertya taivaalle. Kohta kaksi paikallista miesta kuitenkin kaveli jarvelle menevaa tieta, eika se nayttanyt vaivaavan miliiseja tippaakaan. No mehan lahdimme miesten vanavedessa kohti kielletya tieta. Se ei enaa yhtakkia kiinnostanutkaan maastopukuisia pyssymiehia, vaikka he sen varsin hyvin nakivat. Taas yritettiin jekuttaa tyhmaa turistia, vaikka siina kavellessa tulikin katseltua tiuhaan taakse - jos olisivat lahteneet peraan helppojen korruptiorahojen toivossa.

Kun teltta oli pystytetty turkoosin jarven rannalle, koppalakki ja toinen mies ilmaantuivat paikalle. He olivat vedenhakureissulla, eivat siis erityisesti meita jahtaamassa. Koppalakki sanoi, etta telttailu on rannalla kiellettya. Tama oli vaihteeksi asiallinen poliisi, joka esitti heti virkamerkkinsa. Kun naytimme sopivasti surkeilta ja valitimme kipeaa jalkaa, saimme luvan jaada yhdeksi yoksi ja paasin kuvaan miliisin kanssa. Poliisien ja kieltojen maara ihmetytti alueella, jonka pitaisi olla suosittu vaelluskohde. Myohemmin kuulimme, etta Kirgisian tilanne oli saanut aikaan joitain rajoituksia rajan laheisyydessa sijaitsevalla vuoristoalueella. Onneksi talla kertaa selvisimme ilman sakkoja.

Aamu oli uskomattoman kaunis. Soimme tupla-annoksen puuroa ja peseydyimme jarvessa, auringon lammossa vuorten keskella olisi voinut paistatella koko paivan, mutta pidimme kivalle koppalakille antamamme lupauksen ja lahdimme laskeutumaan kohti shaslikpoytaa. Yksi yo viela paikallisten suosimien piknik alueiden ja jurttadiskon ymparoimana, sitten takaisin Almatyyn jatkamaan viisumisaatoja.