Aktogay on rakennettu kahden radan risteykseen. Mitaan muuta funktiota on talle Jumalan hylkaamalle paikalle vaikea keksia. Kazakhstanissa on lukuisia vastaavanlaisia aavikolle jahmettyneita asutuskeskuksia. Kesalla on tukahduttavan kuuva, talvella taas jaatavan kylma. Kevaisin ja syksyisin hiekkamyrskyt riepottelevat naita kylapahasia. Piikkipuskaa kasvava aro leviaa tasaisena joka suuntaan, vetta tai pinnanmuotoja ei ole.
Asemalla alkaa hyorina ennen junan saapumista. Rautateiden matkustajaliikenne tuntuukin saatelevan kylan naisten elamaa, jotka touhukkaina jarjestelevat hedelmia, kylmia juomia, savustettuja kaloja ja muuta pikkupurtavaa matkustavaisten ostettavaksi.
Pojat heittelevat pulloja ja maalipurkkeja vanhoille raiteille, jotka ovat hylkaamisen jalkeen muuttuneet kylan ongelmajatteiden loppusijoituspaikaksi. Kauempana aavikolla makaa umpiruostunut junanvaunu, josta paikalliset ovat leikkelleet isoimmat osat aidoiksi, talojen katoiksi...
Kamera kaulassa heiluva turisti kummastuttaa ja huvittaa kylan poikia. Toinen innostuu esittelemaan ruosteisista junan osista kyhattya aitaa ja sen takana haamottavaa peltikattoista savimajaa "Aktogayn pyramideina". Esittely tosin katkeaa naurunremakkaan.
Pienessa kahvilassa nautimme oljyssa paistetut lihataytteiset letut ja katselemme, kun pikku poika kokeilee uusia rullaluistimiaan poytien lomassa. Hiekkaisilla kaduilla niilla ei kayttoa olekaan. Kapeilla kujilla pikkulapset sarkevat tyhjia olutpulloja talojen seiniin. Keskusaukion rahjainen punatahdella varustettu muistomerkki on jo ymparoity erivarisilla lasinsiruilla.
Aktogaysta on junalla Astanaan vain 18 tunnin matka, mutta ulkopuolisen silmin vali tuntuu sukupolvien mittaiselta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti