Asioilla on lopulta tapana jarjestya - jopa Keski-Aasiassa

Brittien konsuli neuvoi meita menemaan takaisin rajalle, josta olimme maahan tulleet. Bussissa istumista ja kalliimpia majoituksia seka yksi taksi kyyti tuli taman saadon hinnaksi, mutta nyt meilla on paperit kunnossa ja homma hallussa. Englantilainen venajaa puhuva ystavamme kirjoitti meille venajaksi kirjeen, jossa ongelmamme on selitetty. Siita oli hurjasti apua, kun koitimme paasta rajalla kulkemaan vastavirtaan vain venajaa ja uzbekkia puhuvien poliisien keskella. Tullivirkailijat olivat talla kertaa jonkin verran yhteistyohaluisia ja jopa auttavaisia. Meille jai epaselvaksi loysivatko he lappujamme enaa mistaan (heilla on velvollisuus sailyttaa niita), koska saimme kirjoittaa kokonaan uudet tullilomakkeet. Lauantaina tai sunnuntaina iloisen sancain matka jatkuu siis hyvilla mielin kohti uusia rajanylityksia: ensin Tadzikistaniin 24.7-24.8, sitten Kirgisian kautta (aiti, ei hataa mennaan vaan parikymmenta kilsaa rajan silla puolella eika lahellakaan Oshia, kun tie Tadzikistanista Kiinaan nyt vaan sattuu menemaan Kirgisian kautta) Kiinaan Kashgariin.