Viikonlopuksi olimme päättäneet suunnata koko porukan voimin Lake Tahoen "mökille" rentoutumaan ja harjoittamaan erilaisia talviaktiviteetteja. Tämä siis tarkoitti käytännössä sitä että muut laskettelevat rinteillä ja meitsi puuskuttaa murtsikaa laduilla.
Lähtö tapahtui pe iltana suunnitelmien mukaan ja selvisimme iltapäivä ruuhkistakin melko sutjakkaasti. Auringon laskettua kuulimme kuitenkin huhuja vuorille johtavien teiden sulkemisista. 600 metrissä oli jo lunta maassa - lisää satoi kokoajan. Puolen tunnin ajon jälkeen meidät käännytettiin ympäri. Muutaman kymmenen kilometrin päässä oli toinen Tahoelle vievä tie, paikan päällä saimme todeta senkin olevan suljettu. Teiden sulkemisen ymmärsi, jumalauta minkäkokoisia mummoja taivaalta tuli, ja ennen näkemättömän tiheänä pyrynä. Everything is bigger in America. Tyyneltä valtamereltä puhaltavat lämpimät merituulet saavat aikaan pitkin Sierra Nevadaa käsittämättömän sakeita pyryjä ja voimallisia sateita, kun ilmavirrat vuoriin törmätessään alkavat kohota, jäähtyä ja lopulta tipauttavat koko kostean lastinsa rinteille. No, 800 metrissä näkyvyys oli juuri ja juuri auton konepellin verran, tiet siis suljettu ja sinnikkäistä muutaman tunnin vaatineista yrityksistä huolimatta tiet pysyivät ummessa. Palasimme alemmaksi etsimään hotellia, jota saimmekin hakea urakalla. Emme olleet nimittäin ainoat tienpäällä. Vasta puoliltaöin pääsimme nukkumaan.
Seuraava päivä vaikutti kirkkaammalta ja teiden kerrottiin avautuneen. Korkeissa solissa tuiskutti vielä mutta pääsimme kuin pääsimmekin vihdoin ja viimein perille. Lumipyryn, ja ilmeisesti useiden sellaisten jäljet näkyivät tien penkereillä, joilla lumivallit kohosivat useiden metrien korkeuteen. Rinteitä oli auki ja ladut aurattu, joten meikä paineli murtsikan pariin ja muut skimbaamaan.
Ilta kului saunan puutteessa poreammeessa, joka on fiksusti asetettu partsille. Ei pöllömpi paikka maistella hyvin ansaittu olut. Uni tuli aikaisin silmään.
Aamulla pyrytti taas ankarasti, ja alueen lukuisat laskettelukeskukset olivat sulkeneet rinteensä, eikä murtsikka ladutkaan vaikuttaneet lupaavilta, etenkään kun lunta tuli jatkuvasti lisää noin vauhdilla 5 senttiä/tunti. Vaihdoimme sporttiset harrastukset vähemmän vakavampiin lumessa peuhaamisleikkeihin, oli pulkkamäkeä, lumilinnan kyhäystä, lumisotaa ja muutakin rymyämistä. Järven rannasta löysimme keinut joista oli hyvän vauhdin jälkeen, no, lapsekkaan hauskaa dyykata mahaplätsi hankeen. Hieno päivä, välillä tekee erittäin terää vaihtaa lapsetusvaihteelle ja nauttia vain tuoreen lumen suomista riemuista.
Seuraavana päivänä Tahoen loma oli lopussa. Meidän pläni oli tulla kyydillä Sacramentoon ja jatkaa sieltä Mariposan kautta kohti Yosemiteä. Jännitykseltä ei säästytty tälläkään matkalla. Tiet olivat taas paikoin tukossa ja keli surkea. Lisäksi bussimme lähtöaika lähestyi vääjäämättä. Kaiken kaahamisen jälkeen kerkesimme kuin kerkesimmekin bussiin, mutta todella täpärästi; Helenan juostua lippujen kanssa dösään sisään paukautti odottamisesta tuohtunut kuski ovet välittömästi kiinni ja kaasutti menemään. Illalla saavuimme Mariposaan, vuoret olivat edelleen pilvessä.
----------
Yosemite jouduttiin jättämään seuraavaan kertaan, kaikki tiet kansallispuistoalueelle oli suljettu myrskyjen takia..... Vaihtoehtoista toimintaa etsittiin Friscon pohjoispuolelta:
Luottavaisin mielin suuntasimme aamulla kaatosateessa autovuokraamoon, josta olimme varanneet kiesin kahdeksi päiväksi hintaan 43 usd. Hämmästys muuttui nopeasti vihaksi, kun setä tiskin takana ilmoittikin hinnaksi 110 taalaa. Seurasi kiivaita sanoja puolin ja toisin, mutta meille kärry oli nyt ainoa vaihtoehto saada jotain irti Kalifornian kevätmyrskyistä. Fillarilla liikenteeseen ei ollut mitään asiaa ja julkinen liikenne oli suunnitelmiimme liian hidasta. (Kolmen viikon reissu tuntui kauhean lyhyeltä, koko ajan kiire...) Myöhemmin selvisi, että sedän vaatimat vakuutusmaksut kai olivat oikeasti pakollisia, kummallista vain oli se, että netistä tulostamassamme varausvahvistuksessa oli total price 43.
Vihaisina maksoimme pyydetyn hinnan ja hyppäsimme kirkkaanpunaisen automme kyytiin. Golden Gatella Tyyneltämereltä puhaltava myrsky tärisytti autoamme ja tuulilasin pyyhkijät vispasivat vimmatusti. Päätimme odotella hetken kelin rauhoittumista Sausalitossa. Kengät ehtivät kastua läpimäriksi, kun juoksimme parinkymmenen metrin matkan parkkikselta italialaiseen kahvilaan.
Kun vimmattu sade hieman hellitti, jatkoimme matkaa kohti Muir Woodsia. Punapuut antoivat jylhän suojan myrskyltä - jättiläispuiden juurelle pääsi vain pientä tihkua, joka ei meitä haitannut. Tämä saattoi jopa olla paras keli tutustua puiden kuninkaisiin. Yleensä ruuhkaisessa metsässä oli vain muutama reipas kulkija, nyt kunnioitusta herättävien puiden ympärillä leijui ihana hiljaisuus, jota rikkoivat vain muutamat sadepisarat.
Taivas oli sinnikkäästi synkän harmaa, joten päätimme jättää loput ulkoleikit seuraavalle päivälle ja lähteä kohti Amerikan tärkeintä viininviljelysaluetta. Napa saattaa olla kuuluisampi, mutta meidän kohteeksemma valikotui Sonomassa, Glen Ellenissä sijaitseva Benzigerin biodynaaminen viinitila. Punkut eivät meidän makuhermojamme saaneet onnesta sekaisin, mutta paikan valkkari oli aivan ihanaa. Se oli yllättäen myös halvimmasta päästä ja pullollinen Benzigerin Chardonnaytä odottelee nyt viinitelineessämme sopivaa hetkeä. Toinen huippuluokan makuelämys oli paikan portviini, mutta upeasta maustaan huolimatta se jäi hyllyyn kovan hintansa takia. Harmaasta säästä huolimatta (tai ehkä juuri utuisen tunnelman takia) vehreä maisema oli kaunis ja suunnittelimmekin jo seuraavaa reissua tänne paremmalla ajalla ja ehdottomasti pyörällä auton sijaan. Yöksi tavoillemme uskollisina halvimpaan mahdolliseen majoitukseen eli "kuutoseen", jonka pihalla poika harjoitteli aseen pyöritystä hampurilaisketjujen valot taustalla vilkkuen.
Aamulla aurinko hymyili taas taivaalla ja matka jatkui kohti Point Reyesiä. Mikä mahtava paikka! Jylhää rantaviivaa, valaiden vaellusta niemen ohitse ja upeita aaltoja myrskyn jälkeen. JATKUU jahka IS ehtii taas koneen äärelle...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti