Tadzikistan, Pamir: Kommunistien pyhiinvaellus

Neuvostoaikojen muistoksi retkikuntamme lahti Lada Nivalla Karl Marx ja Engels -vuorten ympari. Tiimiin kuului meidan lisaksi sveitsilainen pariskunta Claudia ja Alex seka maailman paras rallikuski Abdulnazar.

Lada Niva koetteli aluksi pyhiinvaeltajien uskoa sammumalla noin 15 kertaa ensimmaisen paivan aikana. Loppua kohden Niva kuitenkin oli hyvin hengessa mukana ja pysyi uskollisena silloinkin, kun tie naytti silta, etta siita paasi vain helikopterilla. Vasta viimeisena paivana puhkesi rengas.

Ensimmaisen paivan kohokohdaksi muodostui Bibi Fatiman kuuma lahde. Homma toimi kuin suomalainen sauna. Miehilla ja naisilla oli omat vuoronsa ja yllatykseksemme kylpemaan mentiin alasti. Vain kylma olut ja vihta puuttui. Lahteella oli etenkin naisille erityinen merkitys. Kallionseinamassa oli pieni luola, jonne piti kiiveta, mikali halusi lapsia. Ja taallahan se on itsestaan selvaa, etta lapsia halutaan heti, kun on joku, jonka kanssa niita voi tehda. Muut naiset koittivat tarjota minulle ja Claudiallekin tata oivaa tilaisuutta ankea pieneen kallionkoloon, mutta koitin selittaa, etta lapsia on parempi hankkia kotona suomessa eika haahuillessa ympari maailmaa. Claudia hoiti tilanteen paljon sujuvammin valehtelemalla, etta hanella on kaksi lasta. Taytyy ottaa opikseen, vaikka tuntuu hassulta sanoa, etta kotona odottaa lapsilauma, jos on juuri kertonut olevansa puolen vuoden reissulla. Eras vahan tukevampi nainen oli selvastikin lastenhankkimisaikeissa. Han ei meinannut millaan mahtua kuumana hoyryavaan luolaan, mutta muut naiset tyonsivat ja puskivat ja saivat vihdoin koko paketin sullottua luolaan. Jonkin sortin ihme oli se, etta tama nainen paasi kolosta viela uloskin.

Kaksi ensimmaista paivaa Lada Niva puuskutti Wakhan laaksoa ylos. Katselimme vuolaana virtaavan joen toisella puolella olevaa Afganistania. Siella nakyi vain muutamia paimentolaisia ja pelottavan jyrkka vuoristotie. Afganistan on tassa kohden vain todella kapea kaistale ja pystyimme samaan aikaan nakemaan Pakistanille kuuluvia vuorten huippuja. Kuskimme on punaisella ristilla toissa ja han oli kaynyt joen toisella puolella pari kertaa. Maan tilanteeseen han totesi, etta maa ei ole enaa afganilaisten, vaan ulkomaalaisten maa.

Kolmantena paivana sai jannittaa loppuun asti voittaako Lada vaikeudet vai joudutaanko kaantymaan takaisin. Auto ja kuski tekivat hyvaa tyota ja jokaisen joenylityksen jalkeen tiimimme antoi kaksikolle raikuvat ablodit. Vihdoin saavuimme 4200m korkealla olevalle Turuntai Kulille (eli jarvelle). Maisema oli satumaisen kaunis ja muistutti etaisesti Islantia. Vastasatanut lumi kimalteli jaatikoilla ja ylangon rauhalliset varit hallitsivat maisemaa. Alex ehdotti uintia jarvella, eivatka suomalaiset tietenkaan halua jaada rannalle ruikuttamaan. Tulipahan uitua yli 4000 metrissa. Illalla homestayssa meita kohdeltiin taas kuin kuninkaallisia ja uni tuli nopeasti jannittavan paivan jalkeen.

Neljas ja viides paiva olivat jo Ladalle lasten leikkia, kun tiputtelimme Sogh Dara laaksoa alas, nyt Marxin ja Engelsin toista puolta. Herrat valitettavasti paljastivat komeita seinamiaan meille vain vilaukselta pilviverhon takaa. Lohoily kuumassa lahteessa lohdutti kuitenkin retkikuntaamme. Iltapuhteeksi kavelimme n. 7km Drum Kul nimiselle jarvelle, joka on muodostunut maanjaristyksen jalkeen kivivyoiryn padottua veden kulun.

Upean retken lisaksi saimme kaksi uutta ystavaa, jotka tietysti kutsuimme heti Suomeen saunomaan ja purjehtimaan.

Huomenna iloinen sancai suuntaa Bartang-laaksoon, talla kertaa luottaen hyvin epavarmasti julkiseen liikenteeseen. Tarkoitus olisi myos treenata keuhkoja hengitellen vahan ohuempaa ilmaa, silla unelmamme Lansi-Tiibetin retkesta on jo lahella toteutumista.