Jättiläisen tekosia Merenkurkussa

Suomessa alkoi kesä keskiviikkona ja torstaina nostimme purjeet. Meri oli vielä kylmä ja vilukissalla oli purjehdustakin alla niin monta villapaitaa, ettei sitä kehtaa tunnustaa. Lämmin ilmamassa toi tullessaan ukkosta, jännittäviä virtauksia ja kangastuksia (keskellä Selkämerta näytti siltä kuin seilaisi ison järven keskellä saarten ympäröimänä). Ulapalla lipuva lossi ei ollut kangastus, mutta epäselväksi jäi, mitä ihmettä se siellä teki.
Taru Merenkurkusta kertoo, että jättiläinen keräsi Ruotsin rannikolta kaikki kivet ja heitti ne Suomen puolelle. Siltä maisema tosiaan näytti sekä luonnossa, että kartalla. Vaasalainen veneilijä totesi saavuttuamme Fäliskäriin, että "kyllä täällä joskus turkulaisia käy, mutta ne kääntyvät heti takaisin, kun huomaavat kuinka paljon kiviä täällä on". Kivistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, Merenkurkun luonto oli karu ja kaunis.
Silmiä ilahdutti myös jättiläisen ruoppaama Ruotsin rannikko. Höga Kustenilla korkeiden (200-300 m) saarten rannat tippuivat jyrjästi kymmenien metrien syvyyteen, eikä purjeveneellä ollut huolen häivää. Maisema toi mieleen tunturi-Lapin keskellä merta.
Paluumatka (n. 40h) sujui mukavassa myötätuulessa. Yön pimeimpänä hetkenä Isokarilta sisään ja aamuksi Iirisholmaan saunomaan.

H


Keväinen lämpöaalto ja talven jäljiltä edelleen kylmä merivesi aiheuttivat pari-kolmemetriä vedenpinnan yläpuolelle jännittäviä ilmavirtauksia, jotka kiidättivät venettä yli viidensolmun vauhtia vaikka merenpinta vaikutti peilityyneltä.
Erätulilla Högakustenilla