Turismi on kasvanut Tiibetissa rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viela 90-luvulla Tiibetin polyisia teita kansoittivat jalan ja erilaisilla elaimilla kulkevat ihmiset. Nyt uutuuttaan hehkuvilla asfalttiteilla kurvailevat Toyotan Landcruiserit ja varikkaat linja-autot.
Iloinen Sancai halusikin kunnioittaa perinteita ja liikkumalla lihasvoimin, joten vuokrasimme fillarit alle kuudeksi paivaksi ja lahdimme pyorimaan ympari syksyista Kyi Chu laaksoa.
Ensimmaisena paivana testasimme, josko valitsemamme pyorat ovat soveltuvia usemman paivan retkeen. Otimme suunnaksi Lhasan pohjoispuolisen laakson. Loistava yhdenpaivan pyorailykohde! Laaksonpohja on muokattu vehnaa kasvaviksi terasseiksi; ymparilla tummat vaalean graniitin ja luostareiden taplittamat vuoren rinteet. Syksyn ruska loi viela laaksolle oman kiinnostavan pigmenttinsa. Paluumatkalla ystavallinen munkkiseurue kutsui meidat jakamaan herkullista picnic-ateriaansa. Jakinvoiteeta, tsampaa, makeutettua juustoa, kuivattua ja raakaa jakinlihaa, keitettyja perunoita ja tuoretta jogurttia. Kas siinapa herkullinen ateria auringon loisteessa.
Kuulumisten vaihto rajoittui kuitenkin kielimuuriin. Sen verran saimme kuitenkin selville, etta yksi vanhemmista munkeista oli tavannut Dalai Laman Intiassa, toinen tullut nuorempana rukouskavelya Degesta Lhasaan koko n. 1500 kilometrin matkan.
Toinen fillari vaihtui kokonaan, ja toisesta paikattiin rengas, minka jalkeen saatoimme startata aamun sarastaessa hyvilla mielin kohti Drak Yerpan luola luostaria. Tiukka nousu Changa-Lahan, 60 km/h makea alas Yerpan kylaan ja kahden ja puolentunnin hikoilu Drak Yerpan luostarille 4380 metriin.
Luolakompleksi on vaikuttavalla paikalla vertikaalisessa voimakkaasti rapautuneessa graniittirinteessa. Koko komeus on koristeltu valkoiseksi maalatuilla meditointiluolilla ja loputtomalla maaralla rukouslippuja. Drak Yerpan ylapuolella taivas nayttaa syvemmansiniselta kuin muualla.
Luostarilla otettiin lihasvoimin liikkuvat hyvin vastaan. Majapaikka ja tee jarjestyivat toki ilmaiseksi, mutta Suomalais kaksikko joutui hieman hammennyksiin kun molemmille lyotiin isot pullolliset Lhasa-olutta kouraan heti kattelyssa. Vahvasti murtaen joku ilmoitti no money.
Paikalla oli selkeasti suuren juhlan tunnelmaa, mutta paatimme ensin hoitaa uskonnolliset rituaalit temppelikayntien, rukouslippujen levittamisen ja koran muodossa. Koran loppupuolella eras munkki liittyi seuraamme ja esitteli Drak Yerpan taivashautajais-paikan. Paikalta loytyi ruumiiden pilkkomiseen tarkoitettuja veitsia seka hiiltyneita luita. Ystavallinen munkki havainnollisti omaa ruumistaan hyvaksikayttaen mista kohdin luut olivat kotoisin...
Koran ja pyorailyn uuvuttamina ajattelimme syovamme nopeasti ja painuvamme pehkuihin saman tien mutta viela mita! Heti paikalle saavuttuamme meidat istutettiin poytaan johon alkoi virrata olutta, changia ja ystavallisia Tiibetilaisia. Pyoraretkemme kannalta onneksi, avolava-auto tuli hakemaan naiset hyvissa ajoin Lhasaan jatkamaan juhlimista ja paasimme jotenkuten selvinpain ja hyvissa ajoin nukkumaan.
torstai 20. tammikuuta 2011
Pyhiinvaeltamaan päiväksi, Tsurphu, Tibet
Suunnattiin anivarhain aamulla Barkhorin aukealle metsastamaan kuuluisia pyhiinvaellusbusseja. Tammoinen loytyikin ja suunnaksi sattui luostari nimelta Tsurphu. Kauniissa laaksossa sijaitseva suuri luostari tarjosi loistavan paivaretkikohteen. Erikoisuutena mainittakoon etta yhdessa kappelissa poltettiin metallisessa astiassa suitsukkeiden lisaksi murskattuja hampun lehtia?! Taysin uusi ilmio kummallekkin meista...
Paluumatkalla poikettiin viela pyhalla lahteella ja parissa pienemmassa luostarissa. Jalkimmaisessa tuli kaupan paalle viela siunaus ja elaman punainen lanka joka tuli bussin fikseri nunnan mukaan kietoa kaulan ymparille... ... ihan loyhasti vaan.
Paluumatkalla poikettiin viela pyhalla lahteella ja parissa pienemmassa luostarissa. Jalkimmaisessa tuli kaupan paalle viela siunaus ja elaman punainen lanka joka tuli bussin fikseri nunnan mukaan kietoa kaulan ymparille... ... ihan loyhasti vaan.
Back in Lhasa
Melkoisen huikea 16 paivan jeeppisetti takanapain. Iloinen Sancai on taas nahnyt ja kokenut paljon. On kontattu pitkin muinaisia kuningas kuntia, kylvetty hyvin ohuessa ilmassa, ihmetelty lukuisia vuoristo jarvia ja kierretty toki myos maailman pyhin vuori. Synnit on siis hyvitetty ainakin taksi illaksi, eli Lhasan yo kutsuu.
Aloitamme huomenissa loppumattoman paivitys urakan, eli lisaa dataa sitten...
------
Karaokebaari teki tehtavansa ja paa on hyvin jumissa, mutta koitan silti tarinoida pienen koosteen, mita kaikkea viimeiseen reiluun kahteen viikkoon on mahtunut. Mita ajatuksia Tiibet on herattanyt?
Luonto on taalla ihmeellinen ja vastaavia maisemia tuskin loytyy muualta. Lannessa loppuivat Lhasan alueen vahatkin ruskan kellastamat puut ja maisemaa hallitsivat syvansiniset jarvet ja satumaisen variset vuoret. Rusehtavan Tiibetin ylangon rikkoi etelassa Himalajan valkea korkeuksiin kohoava vuorijono ja bongasimme myos Manaslun, jonka ympari patikoitiin viime talvena.
Mutta maisema ei ole kauttaaltaan kaunis. Monet kylat ovat roskakasojen valtaamia ja kiinalainen moderni arkkitehtuuri rikkoo monin paikoin kaunista perinteista maisemaa. On rakentamisvimmassa ollut hyvaakin. Lahes koko jeeppiajelu paastiin nauttimaan upouudesta asfaltista.
Luonnon lisaksi kulttuuri on saanut sydamen sykkimaan ja piirtanyt mieleen unohtumattomat muistot. Luostareihin kannattaa ehdottomasti menna aamulla, silla munkkien rukoustreeni on todella vaikuttava kokemus. Se kuulostaa, tuoksuu (suitsukkeet) ja nayttaa juuri silta, milta mielikuvieni Tiibetissa - sita kuunnellessa katoaa mielsta maisemaa hallitsevat kiinan liput, linkkitornit ja kiinalaiset superturistilaumat.
Vastakohdat ovat lasna kokoajan: uutta ja vanhaa, kaunista ja rumaa, kiinalaista ja tiibetilaista, turistibisnesta ja aitoa ystavallisyytta.
Matkaa tehtiin Toyota Landcruiserilla ja tiimiin kuului meidan lisaksi kuski, opas, ja venalainen ja ukrainalainen reissaaja. Totesimme - taas kerran - etta ryhmamatkailu ja oppaan perassa kulkeminen ei ole meidan juttu. Lansi-Tiibetiin vain ei ole mahdollista (ainakaan laillisesti) menna itsenaisesti. Opas oli kylla huomattavasti parempi ja fiksumpi tapaus kuin edellinen kokemus Nepalissa - mutta silti, mukavampi olisi menna omien ehtojen mukaan. Muutaman kerran meni hermot ryhmamme erilaisten tottumuksien ja halujen kohdatessa. Jollekin on tarkeaa ladata kannykka joka paiva, toinen haluaa mukavamman huoneen ja parempaa ruokaa, me haluttiin menna halvalla ja paikallisten tyylilla.
Kokonaisuudessaan reissu oli upea: uitiin 5100 metrin korkeudessa olevassa jarvessa, kierrettiin maailma pyhin vuori ja patikoitiin pyhiinvaeltajien kanssa yli 5550 metrin solasta yli, paastiin ainakin hiukan sisaan buddhalaisuuteen, Jussi opetteli jakkien ja murmelien kielta, leikittiin Indiana Jonesia vanhan kuningaskunnan raunioilla ja kylvettiin maailman upeimmassa kuumassa lahteessa joka on viela turistilaumojen ulottumattomissa.
Aloitamme huomenissa loppumattoman paivitys urakan, eli lisaa dataa sitten...
------
Karaokebaari teki tehtavansa ja paa on hyvin jumissa, mutta koitan silti tarinoida pienen koosteen, mita kaikkea viimeiseen reiluun kahteen viikkoon on mahtunut. Mita ajatuksia Tiibet on herattanyt?
Luonto on taalla ihmeellinen ja vastaavia maisemia tuskin loytyy muualta. Lannessa loppuivat Lhasan alueen vahatkin ruskan kellastamat puut ja maisemaa hallitsivat syvansiniset jarvet ja satumaisen variset vuoret. Rusehtavan Tiibetin ylangon rikkoi etelassa Himalajan valkea korkeuksiin kohoava vuorijono ja bongasimme myos Manaslun, jonka ympari patikoitiin viime talvena.
Mutta maisema ei ole kauttaaltaan kaunis. Monet kylat ovat roskakasojen valtaamia ja kiinalainen moderni arkkitehtuuri rikkoo monin paikoin kaunista perinteista maisemaa. On rakentamisvimmassa ollut hyvaakin. Lahes koko jeeppiajelu paastiin nauttimaan upouudesta asfaltista.
Luonnon lisaksi kulttuuri on saanut sydamen sykkimaan ja piirtanyt mieleen unohtumattomat muistot. Luostareihin kannattaa ehdottomasti menna aamulla, silla munkkien rukoustreeni on todella vaikuttava kokemus. Se kuulostaa, tuoksuu (suitsukkeet) ja nayttaa juuri silta, milta mielikuvieni Tiibetissa - sita kuunnellessa katoaa mielsta maisemaa hallitsevat kiinan liput, linkkitornit ja kiinalaiset superturistilaumat.
Vastakohdat ovat lasna kokoajan: uutta ja vanhaa, kaunista ja rumaa, kiinalaista ja tiibetilaista, turistibisnesta ja aitoa ystavallisyytta.
Matkaa tehtiin Toyota Landcruiserilla ja tiimiin kuului meidan lisaksi kuski, opas, ja venalainen ja ukrainalainen reissaaja. Totesimme - taas kerran - etta ryhmamatkailu ja oppaan perassa kulkeminen ei ole meidan juttu. Lansi-Tiibetiin vain ei ole mahdollista (ainakaan laillisesti) menna itsenaisesti. Opas oli kylla huomattavasti parempi ja fiksumpi tapaus kuin edellinen kokemus Nepalissa - mutta silti, mukavampi olisi menna omien ehtojen mukaan. Muutaman kerran meni hermot ryhmamme erilaisten tottumuksien ja halujen kohdatessa. Jollekin on tarkeaa ladata kannykka joka paiva, toinen haluaa mukavamman huoneen ja parempaa ruokaa, me haluttiin menna halvalla ja paikallisten tyylilla.
Kokonaisuudessaan reissu oli upea: uitiin 5100 metrin korkeudessa olevassa jarvessa, kierrettiin maailma pyhin vuori ja patikoitiin pyhiinvaeltajien kanssa yli 5550 metrin solasta yli, paastiin ainakin hiukan sisaan buddhalaisuuteen, Jussi opetteli jakkien ja murmelien kielta, leikittiin Indiana Jonesia vanhan kuningaskunnan raunioilla ja kylvettiin maailman upeimmassa kuumassa lahteessa joka on viela turistilaumojen ulottumattomissa.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Taas yksi yhden kadun kylä, Raka, Tiibet
Yksi majapaikka, yksi likainen kiinalainen ravintola, yksi katu, tuhottomasti roskia ja haukkuvia kulkukoiria ja heratys kukonlaulun aikaan rekkakaravaanin raimeeseen. Siinapa 4880 metrin korkeudessa sijaitseva viehattava Rakan kyla pahkinankuoressa. Raamit tosin jalleen kerran mahtavat.
Maailman korkein järvi, Tagyel tso, Tiibet
Ennen paluuta Lhasan vehmaaseen laaksoon ja sivistykseen paatimme viela tehda pienen ekskursion Tiibetin villiin luontoon. Kohteeksi valitsimme Kuningas Tiikerin kuumien lahteiden lahelta loytyvat pari jarvea.
Alue sijoittuu maantieteellisesti hyvin lahelle villia Changtangia eli Pohjois-Tiibetia, nomadien maata, jossa vain vahvimmat parjaavat. Ilmasto peittoaa karuudessaan helposti arktiset alueet; lunta voi tulla tupaan helposti heinakuun puolellakin.
Ensimmaisen yon telttailimme 5020 metrin korkeudessa pienemman "aiti"jarven rannalla. Ilta oli kaunis joskin viilea ja priimuksen keittimemme tuhisi retkueellemme seitseman litraa kiehuvaa vetta. Aamu valkeni satumaisen kirkkaana ja ainakin Iloisen Sancain moraali oli hyvinkin korkealla. Retkikuntamme muut jasenet tosin paattivat hatarin perustein viettaa seuraavan yon kylassa.
Jatkoimme autolla Tagyel Tsolle. Suuren parikymmenta kilometria pitkan jarven rannassa altimetri naytti lukemaa 5100. Etela-Amerikkalaiset vaittavat usein 3700 metrin korkeudessa sijaitsevan Titicacan olevan maailman korkein jarvi, pah, ja jopa Tiibetilaiset kehuskelevat vailla parempaa tietamystaan 4700 metrissa olevalla Nam Tsolla. Vaitammekin Tagyel Tson olevan maailman korkein jarvi, jos jarven maaritelmana pidetaan latakkoa, jonka veden korkeus ja maaraa pysyttelee vuodenajasta riippumatta jokseenkin samana ja jonka pituus ja leveys ovat kumpikin vahintaan kilometrin.
Ja jarven rantaan saavuttuamme ei meilla Suomalaisilla ollut muuta mahdollisuutta kuin menna uimaan. Navakasta tuulesta ja pikku pakkasesta huolimatta.
Uskomattoman syvansinisella Tagyel Tsolla on myos komeat raamit. Etelassa maisemaa hallitsee jaatikoitynyt vuorijono, pohjoisessa ja lannessa taas punertavat ja kellertavat vuoristot. Itaranta on nomadien maata; loivilla kukkuloilla vaeltaa satoja jakkeja ja lampaita. Pysyvaa asutusta ei jarven lahistolta loydy, mutta vahan valia voi laaksoissa ja notkoissa bongata paimentolaisten telttoja.
Uimisen aiheuttama vilu pakotti meidat pienelle kavelylenkille laheiselle 5575 metrin korkeudessa sijaitsevalle kukkulalle. Ja mitka maisemat! Lumisia huippuja, tumman sininen jarvi ja loppumatonta Tiibetin eramaata silmankantamattomiin.
Saali ettei loppuretkikunnastamme suostunut enaa toiseen leiriyopymiseen.
Alue sijoittuu maantieteellisesti hyvin lahelle villia Changtangia eli Pohjois-Tiibetia, nomadien maata, jossa vain vahvimmat parjaavat. Ilmasto peittoaa karuudessaan helposti arktiset alueet; lunta voi tulla tupaan helposti heinakuun puolellakin.
Ensimmaisen yon telttailimme 5020 metrin korkeudessa pienemman "aiti"jarven rannalla. Ilta oli kaunis joskin viilea ja priimuksen keittimemme tuhisi retkueellemme seitseman litraa kiehuvaa vetta. Aamu valkeni satumaisen kirkkaana ja ainakin Iloisen Sancain moraali oli hyvinkin korkealla. Retkikuntamme muut jasenet tosin paattivat hatarin perustein viettaa seuraavan yon kylassa.
Jatkoimme autolla Tagyel Tsolle. Suuren parikymmenta kilometria pitkan jarven rannassa altimetri naytti lukemaa 5100. Etela-Amerikkalaiset vaittavat usein 3700 metrin korkeudessa sijaitsevan Titicacan olevan maailman korkein jarvi, pah, ja jopa Tiibetilaiset kehuskelevat vailla parempaa tietamystaan 4700 metrissa olevalla Nam Tsolla. Vaitammekin Tagyel Tson olevan maailman korkein jarvi, jos jarven maaritelmana pidetaan latakkoa, jonka veden korkeus ja maaraa pysyttelee vuodenajasta riippumatta jokseenkin samana ja jonka pituus ja leveys ovat kumpikin vahintaan kilometrin.
Ja jarven rantaan saavuttuamme ei meilla Suomalaisilla ollut muuta mahdollisuutta kuin menna uimaan. Navakasta tuulesta ja pikku pakkasesta huolimatta.
Uskomattoman syvansinisella Tagyel Tsolla on myos komeat raamit. Etelassa maisemaa hallitsee jaatikoitynyt vuorijono, pohjoisessa ja lannessa taas punertavat ja kellertavat vuoristot. Itaranta on nomadien maata; loivilla kukkuloilla vaeltaa satoja jakkeja ja lampaita. Pysyvaa asutusta ei jarven lahistolta loydy, mutta vahan valia voi laaksoissa ja notkoissa bongata paimentolaisten telttoja.
Uimisen aiheuttama vilu pakotti meidat pienelle kavelylenkille laheiselle 5575 metrin korkeudessa sijaitsevalle kukkulalle. Ja mitka maisemat! Lumisia huippuja, tumman sininen jarvi ja loppumatonta Tiibetin eramaata silmankantamattomiin.
Saali ettei loppuretkikunnastamme suostunut enaa toiseen leiriyopymiseen.
Kuningas Tiikerin pyhät lähteet, Changtangin ylänkö, Tiibet
Villiin eramaakokemukseemme oli saatu ympattya myos yksi nahtavyys, King Tiger Hot Springs, yli 5000 metrin korkeudessa sijaitseva kokoelma geysiireita, kuplivia kuumia lahteita seka rikin katkua.
Paikka on Tiibetin Buddhalaisille samaan aikaan kirottu ja pyha. Pyha koska maan alla asuu tarinoiden mukaan maan suojelija, kirottu koska paikalle asettuneet ihmiset saivat joka paiva osakseen surua ja kuolemaa. Paikalta loytyi muutama raunioitunut talo, joista oppaamme mukaan ihmiset muuttivat pois selittamattomien ja tiuhaan tapahtuneiden kuolemantapausten vuoksi.
Valitettavasti naista syista myoskaan uimista kuumissalahteissa ei suositeltu, joten tyydyimme vain ihastelemaan niiden ulkoista kauneutta.
Paikka on Tiibetin Buddhalaisille samaan aikaan kirottu ja pyha. Pyha koska maan alla asuu tarinoiden mukaan maan suojelija, kirottu koska paikalle asettuneet ihmiset saivat joka paiva osakseen surua ja kuolemaa. Paikalta loytyi muutama raunioitunut talo, joista oppaamme mukaan ihmiset muuttivat pois selittamattomien ja tiuhaan tapahtuneiden kuolemantapausten vuoksi.
Valitettavasti naista syista myoskaan uimista kuumissalahteissa ei suositeltu, joten tyydyimme vain ihastelemaan niiden ulkoista kauneutta.
Pölyinen Pharyang
Pitkaan valttelimme Pharyangin kaltaisia kylia. Pari polyista katua, hirveasti roskia, sarjettyja pulloja ja kuumottavia koira laumoja.
Ennakkoluulottomasti lahdimme kuitenkin kaupunkikierrokselle. Nappasimme super marketista Lhasa Piitsut ja painelimme kaupungin laidalle ihmettelemaan hiekkadyyneja. Muutaman hetken paasta kymmenen koiran lauma siivutti meidat sadan metrin paasta ja suuntasi pois pain kaupungista, kohti yksinaista hevosta. Hammentavan jarjestelmallisesti koirat asettuivat rinkiin hevosen ymparille ja aloittivat hyokkaykset. Laheisesta talosta alkoi juosta ihmisia kivia heitellen hevosta pelastamaan. Koirat luovuttivat, jarjestaytyivat uudelleen ja alkoivat piirittamaan yksinaista jakkia. Paatimme hipsia takaisin kylaan, jos hurtille olisi tullut seuraavaksi vaikka ihmislihaa mieli.
Itse asiassa koirat Lansi-Tiibetissa ovat usein tottuneet ihmislihan makuun. Tiibetilaisten hammentava hautajaisrituaali, taivashautajaiset, toimii siten etta ruumis viedaan korkealle paikalle, missa rituaaliin erikoistunut munkki pilkkoo ruumiin kirveella linnuille syotavaksi. Aluksi katoavat silmat ja sisaelimet, myohemmin, munkin avustuksella, irtoavat myos lihakset luista. Lansi-Tiibetin karussa ilmastossa eivat suuret petolinnut tule kuitenkaan toimeen, joten puolivillit Tiibetin mastiikit ovat yleisia ja hyodyllisia kuokkavieraita taivashautajaisissa.
Siirryimme turvallisemmille seuduille, majapaikkamme katolle katselemaan auringonlaskua. Pari iloista pikkupoikaa tuli pitamaan meille seuraa. Illalla soimme 80 momoa (tiibetin versio dumblingeille, pelmeneille tai tortellineille) mitattoman halvalla, mukavassa pikku ravintolassa. Aamulla majapaikkamme miellyttava emanta nousi ennen sarastusta kokkaamaan meille aamupalaa, ja jalleen kerran pikku rahalla.
Pharyangin kaltaisissa kylissa ei ole juuri mitaan nahtavaa, ja harva turistijeeppi viitsikaan pysahtya lounastaukoa pidemmaksi ajaksi. Silti kiinnostavaa koettavaa ja havainnoitavaa voi loytya yllattavan paljon ja ennen kaikkea ihmiset ovat yleensa potenssiin rehdimpia ja ystavallisempia, kuinb varsinaisten turisti nahtavyyksien valittomassa laheisyydessa. Jos siis matkustat Lansi-Tiibetissa, uhraa tovi myos noille jumalan hylkaamille pikkupaikoille.
Ennakkoluulottomasti lahdimme kuitenkin kaupunkikierrokselle. Nappasimme super marketista Lhasa Piitsut ja painelimme kaupungin laidalle ihmettelemaan hiekkadyyneja. Muutaman hetken paasta kymmenen koiran lauma siivutti meidat sadan metrin paasta ja suuntasi pois pain kaupungista, kohti yksinaista hevosta. Hammentavan jarjestelmallisesti koirat asettuivat rinkiin hevosen ymparille ja aloittivat hyokkaykset. Laheisesta talosta alkoi juosta ihmisia kivia heitellen hevosta pelastamaan. Koirat luovuttivat, jarjestaytyivat uudelleen ja alkoivat piirittamaan yksinaista jakkia. Paatimme hipsia takaisin kylaan, jos hurtille olisi tullut seuraavaksi vaikka ihmislihaa mieli.
Itse asiassa koirat Lansi-Tiibetissa ovat usein tottuneet ihmislihan makuun. Tiibetilaisten hammentava hautajaisrituaali, taivashautajaiset, toimii siten etta ruumis viedaan korkealle paikalle, missa rituaaliin erikoistunut munkki pilkkoo ruumiin kirveella linnuille syotavaksi. Aluksi katoavat silmat ja sisaelimet, myohemmin, munkin avustuksella, irtoavat myos lihakset luista. Lansi-Tiibetin karussa ilmastossa eivat suuret petolinnut tule kuitenkaan toimeen, joten puolivillit Tiibetin mastiikit ovat yleisia ja hyodyllisia kuokkavieraita taivashautajaisissa.
Siirryimme turvallisemmille seuduille, majapaikkamme katolle katselemaan auringonlaskua. Pari iloista pikkupoikaa tuli pitamaan meille seuraa. Illalla soimme 80 momoa (tiibetin versio dumblingeille, pelmeneille tai tortellineille) mitattoman halvalla, mukavassa pikku ravintolassa. Aamulla majapaikkamme miellyttava emanta nousi ennen sarastusta kokkaamaan meille aamupalaa, ja jalleen kerran pikku rahalla.
Pharyangin kaltaisissa kylissa ei ole juuri mitaan nahtavaa, ja harva turistijeeppi viitsikaan pysahtya lounastaukoa pidemmaksi ajaksi. Silti kiinnostavaa koettavaa ja havainnoitavaa voi loytya yllattavan paljon ja ennen kaikkea ihmiset ovat yleensa potenssiin rehdimpia ja ystavallisempia, kuinb varsinaisten turisti nahtavyyksien valittomassa laheisyydessa. Jos siis matkustat Lansi-Tiibetissa, uhraa tovi myos noille jumalan hylkaamille pikkupaikoille.
Psykedeelisiä hiekkavuoria ja jeeppejä
Laskeutuminen Ngarin ylangolta Zadan laaksoon on vaikuttavaa puuhaa. Jalleen kerran kasittamaton tie johtaa jotenkin lapi satametristen pystysuorien hiekkakivimuodostelmien viidesta tuhannesta metrista aina syvalle Sutlejin rannoille, Zadan kaupunkiin. Muinaiset kirjoitukset kuvaavat paikan Shambalana, paratiisina. Elaman toteutuminen keskella kuumaista vuoristoaavikkoa onkin jo ihme sinansa. Paratiisiin on tosin paassyt luikertelemaan kaarme, tai jos tarkkoja ollaan, niin kaksin kappalein.
Tama muinainen ja aarettoman syrjainen kuningaskunta karsi ensimmaiset kulttuurilliset suuren luokan menetyksensa kulttuurivallankumouksen aikana kun punakaartilaiset pirstoivat alueen ainutlaatuisia luostareita, palatseja ja linnoituksia. Toinen kulttuurillisen tuhon aalto pyyhki paikan yli edelleen. Laumoittain turisteja, me mukaanlukien, rynnii tahan aarettoman syrjaiseen mutta kauniiseen laaksoon paivittain. Kiinan tienrakennuskoneisto on jo miltei saanut rakennusprojektinsa valmiiksi; prikymmenta kilometria odottaa viela paallystetta.
Mutta turistit tulevat syysta. Tholingin luostarin tuhatvuotiset viela jaljella olevat seinamaalaukset ovat aarettoman mielenkiintoisia. Kuinka Tiibetilaisen luostarin seinalta voi loytya tuhatvuotta vanha maalaus leijonasta? Osin raunioituneista ikivanhoista chorteneista tulee mieleen lahinna Intian ja Nepalin arkkitehtuuri. Hiekkakivi muodostelmat peittoavat muut vastaavat alleen. Koko laakso on kuyin valtava kokoelma luonnon omia patsaita. Guge Kingdom on roskista ja turistilaumoistaan huolimatta yksinkertaisesti vaikuttava. Kolmesataa metrinen kapea hiekkakivi kaistale muistuttaa muurahaiskekoa loputtominen luolineen ja tunneleineen. Huipulla kyyhottaa vaikuttavan kesapalatsin jaanteet. Iloinen Sancai paasi taas toden teolla leikkimaan Indiana Jonesia/Janea.
Silti upeasta laaksosta jai ontto tunnelma. Paikallisille olimme kavelevia setelinippuja. Keskusteluissa ei paasty tinkimista pidemmalle.
Tama muinainen ja aarettoman syrjainen kuningaskunta karsi ensimmaiset kulttuurilliset suuren luokan menetyksensa kulttuurivallankumouksen aikana kun punakaartilaiset pirstoivat alueen ainutlaatuisia luostareita, palatseja ja linnoituksia. Toinen kulttuurillisen tuhon aalto pyyhki paikan yli edelleen. Laumoittain turisteja, me mukaanlukien, rynnii tahan aarettoman syrjaiseen mutta kauniiseen laaksoon paivittain. Kiinan tienrakennuskoneisto on jo miltei saanut rakennusprojektinsa valmiiksi; prikymmenta kilometria odottaa viela paallystetta.
Mutta turistit tulevat syysta. Tholingin luostarin tuhatvuotiset viela jaljella olevat seinamaalaukset ovat aarettoman mielenkiintoisia. Kuinka Tiibetilaisen luostarin seinalta voi loytya tuhatvuotta vanha maalaus leijonasta? Osin raunioituneista ikivanhoista chorteneista tulee mieleen lahinna Intian ja Nepalin arkkitehtuuri. Hiekkakivi muodostelmat peittoavat muut vastaavat alleen. Koko laakso on kuyin valtava kokoelma luonnon omia patsaita. Guge Kingdom on roskista ja turistilaumoistaan huolimatta yksinkertaisesti vaikuttava. Kolmesataa metrinen kapea hiekkakivi kaistale muistuttaa muurahaiskekoa loputtominen luolineen ja tunneleineen. Huipulla kyyhottaa vaikuttavan kesapalatsin jaanteet. Iloinen Sancai paasi taas toden teolla leikkimaan Indiana Jonesia/Janea.
Silti upeasta laaksosta jai ontto tunnelma. Paikallisille olimme kavelevia setelinippuja. Keskusteluissa ei paasty tinkimista pidemmalle.
Indiana Jane ja Jones seikkailemassa
Ei ristin sielua missaan, vain jossain kaukana kiinalaiset sotilaat, joiden takia emme saa viipya alueella kuin nelja tuntia - ihan liian vahan. Kunlun Hopeapalatsi oli upein koskaan nakemani rauniokaupunki ja ajoittuu noin 2000 vuoden taa. Se on ollut itsenainen kuningaskunta Lansi-Tiibetissa siihen asti, kunnes kuningas Songtsen Gampo yhdisti Tiibetin alueen eri kuningaskunnat yhtenaiseksi valtioksi 600-luvulla. Ilman kiinnostavia luolia ja raunioitakin paikka olisi noussut yhdeksi kohokohdaksi jeeppiajelullamme. Sutlej-joen reunoja koristivat ihmeellisiin muotoihin asettuneet hiekkakiviseinamat, jotka hohtivat auringossa kuparinruskean, vaaleanpunaisen ja hopean (siita palatsin nimi...) vareissa.
Moni ei ole taalla kaynyt - kai kiinan rajoitusten tahden. Luolia ja raunioita kierrellessa iloinen sancai sai kokea tutkimusmatkailun riemua. Tuntui kuin olisimme olleet ensimmaiset ihmiset taalla satoihin vuosiin ja luolista loytyi monia jannittavia ja taatusti todella vanhoja juttuja: kenka, buddhalaisia maalauksia, pikeentynyt kangasketju, tulisija... Luolia oli useita kymmenia ja ne oli hakattu jyrkkaan hiekkakiviseinamaan. Harjanteen huipulla komeili palatsin rauniot.
Loytoretken kruunasi kylpy kuumissa lahteissa, joita upeampia iloinen sancai ei ole missaan maailman kolkassa nahnyt. Luonnon muodostamia noin 30 senttia syvia altaita, jotka olivat juuri sopivan kokoisia lampimassa vedessa makoiluun. Altaat tarjosivat myos esteettista nautintoa: ne olivat puhtaan valkeita (jokin mineraali...), kauniisti ympyran muodossa kuin hieman epasaannolliset kukan teralehdet ja itse lahde pulppusi kelkella niin, etta vetta virtasi sopivasti kaikkiin altaisiin.
Nelja tuntia ei ollut todellakaan tarpeeksi, mutta oppaamme pysyi tiukkana ja halusi noudattaa kiinalaisten maarayksia. Toisaalta nelja tuntia oli jo liikaa matkakumppaniemme viela aurinkoon tottumattomille nenille - porotus on naissa korkeuksissa armoton.
Moni ei ole taalla kaynyt - kai kiinan rajoitusten tahden. Luolia ja raunioita kierrellessa iloinen sancai sai kokea tutkimusmatkailun riemua. Tuntui kuin olisimme olleet ensimmaiset ihmiset taalla satoihin vuosiin ja luolista loytyi monia jannittavia ja taatusti todella vanhoja juttuja: kenka, buddhalaisia maalauksia, pikeentynyt kangasketju, tulisija... Luolia oli useita kymmenia ja ne oli hakattu jyrkkaan hiekkakiviseinamaan. Harjanteen huipulla komeili palatsin rauniot.
Loytoretken kruunasi kylpy kuumissa lahteissa, joita upeampia iloinen sancai ei ole missaan maailman kolkassa nahnyt. Luonnon muodostamia noin 30 senttia syvia altaita, jotka olivat juuri sopivan kokoisia lampimassa vedessa makoiluun. Altaat tarjosivat myos esteettista nautintoa: ne olivat puhtaan valkeita (jokin mineraali...), kauniisti ympyran muodossa kuin hieman epasaannolliset kukan teralehdet ja itse lahde pulppusi kelkella niin, etta vetta virtasi sopivasti kaikkiin altaisiin.
Nelja tuntia ei ollut todellakaan tarpeeksi, mutta oppaamme pysyi tiukkana ja halusi noudattaa kiinalaisten maarayksia. Toisaalta nelja tuntia oli jo liikaa matkakumppaniemme viela aurinkoon tottumattomille nenille - porotus on naissa korkeuksissa armoton.
Kalliita kuumia lähteitä
Koran jalkeiseen hemmotteluun kuuluu perinteisesti pysahdys Tritapurin pyhilla kuumilla lahteilla. Retkikuntamme paatti ajatuksiaan selventaakseen venyttaa taman stopin yhden yon mittaiseksi. Iloinen Sancai loysi natin leiripaikan vihrealta mattaalta Sutlejin rannalta, kun muu porukka hakeutui majatalon suojiin.
Kuumatlahteet aiheuttivat pettymyksen. Puisessa paljussa jostain kaukaa johdettua vetta ja hinta 50 yuania. Paatimme kieltaytya. Sen sijaan iltapaivan lammossa virkistavan viilea Sutlej tarjosi oivan pesuhetken.
Kora luostarin ympari oli kaunis varikkaine kallioineen ja chorteneineen (tiibetilainen stupa). Kirkkaan sininen taivas oli edelleen sakeanaan lintuja aamuisten taivashautajaisten johdosta.
Kuumatlahteet aiheuttivat pettymyksen. Puisessa paljussa jostain kaukaa johdettua vetta ja hinta 50 yuania. Paatimme kieltaytya. Sen sijaan iltapaivan lammossa virkistavan viilea Sutlej tarjosi oivan pesuhetken.
Kora luostarin ympari oli kaunis varikkaine kallioineen ja chorteneineen (tiibetilainen stupa). Kirkkaan sininen taivas oli edelleen sakeanaan lintuja aamuisten taivashautajaisten johdosta.
Kailashin kora
Darchen (4630m) on kuten muutkin Lansi-Tiibetin tuppukylat. Likainen ja tuhottomasti kulkukoiria, silti taynna aitoa tunnelmaa ja ymparilla upeita maisemia. Ja Darchen sattuu sijaitsemaan maailman pyhimman vuoren juurella. Kailash on elanyt jo ammoisista ajoista ihmisten tietoisuudessa. Vuori joka suutelee taivaita ja jonka jaatikoiden sulamisvedet mahdollistavat elaman Aasian mantereella. Itseasiasa Kailashin valittomasa laheisyydesta saa alkunsa nelja suurta jokea, Indus, Sutlej, Yarlung Tsangpo (Brahmaputra) seka Karnali (yhtyy Gangesiin). Miettikaapa sita vaen paljoutta joka elaa naiden jokien valumaalueella.
Vuori on pyha niin Hinduille kuin Buddhalaisille, ja sadat Tiibetilaiset ja Intialaiset pyhiinvaeltajat seka Kiinalaiset ja lansimaalaiset turistit kiertavat sita paivittain. Niin merkittavalta kohteelta Kailash vaikutti ettei Iloinen Sancai voinut millaan sita sivuuttaa.
Liikkeelle lahdimme ennen sarastusta oppaan johdolla. Puolet retkikunnastamme jai nukkumaan, me halusimme tehda pyhan kierroksen eli koran kuten Tiibetilaiset: kavellen ja ilman apuja. Suurin osa turisteista ja Intialaisista taittaa ensimmaiset kahdeksan kilometria autolla. Autotien paassa odottaa teetuppia, hevosia, jakkeja ja tiibetilaisia hevos- ja jakkimiehia. Kuten jo sanottu me emme moiseen sortuneet.
Aamu valkeni verkkaisesti kirkkaana ja kauniina. Olimme onnekaita kun naimme auringon ensisateiden koskettavan Gurla Mandatan huippua. Muista pyhiinvaeltajista ei nakynyt jalkeakaan. Teetuvalle saavuimme parissa tunnissa.
Elainten kanssa aheutui odotettua saatoa ja paatimme lahtea kaksin edelta kavelemaan.Suurin osa ihmisista kiertaa vuoren myotapaivaan. Vastaan tuli pieni joukko Bon uskovaisia. Vaikkakin Buddhalaisuudesta vaikutteita saanut Tiibetin alkuperaisuskontokunta noudattaa edelleen vanhoja perinteitaan kiertamalla korat ja chortenit vastapaivaan. Myos joukko Hinduja kulki vastapaivaan; solassa oli kuulemma liikaa lunta ja he olivat kaantyneet takaisin.
Mutta saa suosi meita, ei tullut turhaan pyoriteltya rukousmyllyja ja kaveltya lukuisia koria. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja Kailashin lansi seinama paljastui vuortenvalista kirkkaana. Pupelsimme teetuvassa nuudelit ja jatkoimme Dira Phukin luostarille (5000m). Hieman ennen luostaria ymmarsimme vihdoin miksi Kailash on niin pyha vuori. Sanat eivat riita kuvaamaan pohjoisseinaman mahtavuutta pystysuora jaatikon huuhtoma paljas kallio on vain kasittamattoman vaikuttava. Sovimme etta Helena jaa luostarille lepaamaan, minun oli pakko kiiveta jaatikon reunalle ihmettelemaan luonnon voimaa.
Seuraavana aamuna starttasimme taas ennen auringonnousua. Paivan valjetessa alkoi muitakin ihmisia nakymaan. Kaikilla oli yhteinen paamaara, huikean korkea Drolma-La (5550m). Tunnelma oli mita mainioin, pyhiinvaeltajat lauloivat, ilma oli raikas ja maisemat komeita. Sola on kaikkien yhteinen tavoite ja pyhiinvaeltajat auttavat toisiaan jakamalla evaitaan ja taakkojaan. Heittaydyin yhden Tibetaanin kelkkaan ja kaveltyamme yhdessa kolmisen varttia han nappasi tauolla rinkkani kantoon ja lahti kipittamaan rinnetta ylospain! Hieman ylpeana taytyy sanoa etta kohtalaisen hyvin sita paikallisten perassa pysyi, tosin nama tasoittivat tilannetta tupakoimalla +5400 metrissa ketjussa!
Solan ylitys meni hienosti, ja jotain taikaa paikassa taytyi olla koska raskaan kiipeamisen jalkeen olo tuntui silti virkealta ja kevyelta. Tarinat kertovat etta solan ylittamisen yhteydessa tapahtuu uudelleen syntyminen (kuolema tapahtuu kiipeamisen aikana), jolloin myos synnit hyvitetaan.
Matka alas Zutuk Phukin luostarille (4780m) oli pitka, jopa puuduttava mutta mieli sailyi kevyena.
Viimeisena paivana kavelimme lyhyen matkaa hyvaa polkua takaisin Darcheniin. Mieli oli jotenkin haikea.
Vuori on pyha niin Hinduille kuin Buddhalaisille, ja sadat Tiibetilaiset ja Intialaiset pyhiinvaeltajat seka Kiinalaiset ja lansimaalaiset turistit kiertavat sita paivittain. Niin merkittavalta kohteelta Kailash vaikutti ettei Iloinen Sancai voinut millaan sita sivuuttaa.
Liikkeelle lahdimme ennen sarastusta oppaan johdolla. Puolet retkikunnastamme jai nukkumaan, me halusimme tehda pyhan kierroksen eli koran kuten Tiibetilaiset: kavellen ja ilman apuja. Suurin osa turisteista ja Intialaisista taittaa ensimmaiset kahdeksan kilometria autolla. Autotien paassa odottaa teetuppia, hevosia, jakkeja ja tiibetilaisia hevos- ja jakkimiehia. Kuten jo sanottu me emme moiseen sortuneet.
Aamu valkeni verkkaisesti kirkkaana ja kauniina. Olimme onnekaita kun naimme auringon ensisateiden koskettavan Gurla Mandatan huippua. Muista pyhiinvaeltajista ei nakynyt jalkeakaan. Teetuvalle saavuimme parissa tunnissa.
Elainten kanssa aheutui odotettua saatoa ja paatimme lahtea kaksin edelta kavelemaan.Suurin osa ihmisista kiertaa vuoren myotapaivaan. Vastaan tuli pieni joukko Bon uskovaisia. Vaikkakin Buddhalaisuudesta vaikutteita saanut Tiibetin alkuperaisuskontokunta noudattaa edelleen vanhoja perinteitaan kiertamalla korat ja chortenit vastapaivaan. Myos joukko Hinduja kulki vastapaivaan; solassa oli kuulemma liikaa lunta ja he olivat kaantyneet takaisin.
Mutta saa suosi meita, ei tullut turhaan pyoriteltya rukousmyllyja ja kaveltya lukuisia koria. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja Kailashin lansi seinama paljastui vuortenvalista kirkkaana. Pupelsimme teetuvassa nuudelit ja jatkoimme Dira Phukin luostarille (5000m). Hieman ennen luostaria ymmarsimme vihdoin miksi Kailash on niin pyha vuori. Sanat eivat riita kuvaamaan pohjoisseinaman mahtavuutta pystysuora jaatikon huuhtoma paljas kallio on vain kasittamattoman vaikuttava. Sovimme etta Helena jaa luostarille lepaamaan, minun oli pakko kiiveta jaatikon reunalle ihmettelemaan luonnon voimaa.
Seuraavana aamuna starttasimme taas ennen auringonnousua. Paivan valjetessa alkoi muitakin ihmisia nakymaan. Kaikilla oli yhteinen paamaara, huikean korkea Drolma-La (5550m). Tunnelma oli mita mainioin, pyhiinvaeltajat lauloivat, ilma oli raikas ja maisemat komeita. Sola on kaikkien yhteinen tavoite ja pyhiinvaeltajat auttavat toisiaan jakamalla evaitaan ja taakkojaan. Heittaydyin yhden Tibetaanin kelkkaan ja kaveltyamme yhdessa kolmisen varttia han nappasi tauolla rinkkani kantoon ja lahti kipittamaan rinnetta ylospain! Hieman ylpeana taytyy sanoa etta kohtalaisen hyvin sita paikallisten perassa pysyi, tosin nama tasoittivat tilannetta tupakoimalla +5400 metrissa ketjussa!
Solan ylitys meni hienosti, ja jotain taikaa paikassa taytyi olla koska raskaan kiipeamisen jalkeen olo tuntui silti virkealta ja kevyelta. Tarinat kertovat etta solan ylittamisen yhteydessa tapahtuu uudelleen syntyminen (kuolema tapahtuu kiipeamisen aikana), jolloin myos synnit hyvitetaan.
Matka alas Zutuk Phukin luostarille (4780m) oli pitka, jopa puuduttava mutta mieli sailyi kevyena.
Viimeisena paivana kavelimme lyhyen matkaa hyvaa polkua takaisin Darcheniin. Mieli oli jotenkin haikea.
Pyhä, pyhempi, pyhin järvi
Jos Kailash on maailman pyhin vuori on sen juurella sijaitseva Manasarovar maailman pyhin jarvi. Eika syytta. Lumihuippujen ymparoima sinista ja turkoosia hohteleva latakko on yksinkertaisesti upea. Erityisesti etelarantaa dominoiva liki 8000-metrinen Gurla Mandata on vaikuttava Maata pidetaan pyhana ja nimenomaa Manasarovarin avarassa ymparistossa voi sen puhtauden aistia. Edes jarvea jeepeillaan ihmettelemaan tulleet Kiinalaiset turistilaumat eivat tata vaikutelmaa pilaa.
Iloinen Sancai paatti telttailla jarven rannassa autenttisen elamyksen saadakseen. Auringonnousu ammunuudeleiden lomassa vakuutti kylmahkosta viimasta huolimatta!
Iloinen Sancai paatti telttailla jarven rannassa autenttisen elamyksen saadakseen. Auringonnousu ammunuudeleiden lomassa vakuutti kylmahkosta viimasta huolimatta!
Viimeinen "iso" paikka
Aamu alkoi Sakyassa sateisena, eika saassa tapahtunut paljoa petrausta paivan mittaan. Lounaan soimme SangSang nimisessa pikkupaikassa, jonka sateen kerryttamista latakoista saattoi loytaa uimasiltaan vaikkapa koiran, tosin kuolleen sellaisen. Iltapaivalla saimme taivaalta veden lisaksi roppakaupalla rakeita. Ankara saa antoi oman lisasavayksensa muutoinkin karulle maalle. Ihmisasutukset harvenenivat aina vain. Taytyy nostaa hattua tienrakentajille, jotka painavat taysin saiden armoilla, lahinna lihasvoimin hommia reilusti alle tuhannen yuanin kuukausi taksalla.
Sateen huuhtoman mutta jylhan komean paivan paatteeksi saavuimme, emme Sagaan, vaan tarkastuspisteelle, johon retkikuntamme jumiutettiin kolmeksi tunniksi. Sagaan olisi ollut kymmenen minuutin kavelymatka mutta armeija kaski kaikkia odottamaan...
Auringon laskun aikaan aina vaan piteneva jeeppi/rekka letka palkittiin sentaan komealla kaksois-sateenkaarella.
Sateen huuhtoman mutta jylhan komean paivan paatteeksi saavuimme, emme Sagaan, vaan tarkastuspisteelle, johon retkikuntamme jumiutettiin kolmeksi tunniksi. Sagaan olisi ollut kymmenen minuutin kavelymatka mutta armeija kaski kaikkia odottamaan...
Auringon laskun aikaan aina vaan piteneva jeeppi/rekka letka palkittiin sentaan komealla kaksois-sateenkaarella.
Sakyan värit
Talojen varitys erottaa Sakyan muista tiibetilaiskylista: taalla neliskulmaiset talot maalataan harmaiksi ja koristellaan valkoisin ja punaisin pystyraidoin. Muualla rakennukset maalataan valkoisiksi (jos maalataan ollenkaan) ja luostareissa on lisaksi punaista.
Sakyan luostari naytti korkeiden kaupungin tyyliin sopivien harmaiden muurien suojassa aivan linnoitukselta. Se naytti ankealta tihkusateessa,mutta oli sisalta sitakin tunnelmallisempi. Paasimme seuraamaan munkkien aamurukousta jakinvoikynttiloiden tuoksuessa ja luodessa kauniin valon punertavaan halliin. Kymmenien munkkien yhtaaikainen rukoilu rauhoitti kiireisen mielen rumpujen saestaessa.
Sakyan luostari naytti korkeiden kaupungin tyyliin sopivien harmaiden muurien suojassa aivan linnoitukselta. Se naytti ankealta tihkusateessa,mutta oli sisalta sitakin tunnelmallisempi. Paasimme seuraamaan munkkien aamurukousta jakinvoikynttiloiden tuoksuessa ja luodessa kauniin valon punertavaan halliin. Kymmenien munkkien yhtaaikainen rukoilu rauhoitti kiireisen mielen rumpujen saestaessa.
Kohti länttä
Kauan odotettu jeeppiretki alkoi aamuvarhaisella ensin kohti Yamdrok Tso (4380 m) nimista jarvea. Kristallin kirkas turkoosi vuorten ymparoima jarvi on tiibetilaisille pyha, mutta kiinalaisille ei. He ovat rakentaneet tunnelin, johtamaan vetta joesta vesivoimalaan niin, etta jarven pinta laskee jatkuvasti ja saattaa kuihtua kokonaan. Illalla saavuimme ensimmaiselle etapille Gyantseen.
Gyantse on kuuluisa 1400-luvulla rakennetuista Gyantse Kumbumista ja Gyantse Dzongista eli linnoituksesta. Kumbumin paatimme jattaa aamuun, nappasimme pari olutta mukaan ja lahdimme iltakavelylle viljapelloille, vanhaan tiibetilaiskaupunginosaan ja ihastelemaan mahtavaa dzongia. Horisontin tummat pilvet loivat dramaattisen taustan ruskasta keltaisina koreileville puille ja kultaisina kimmeltavilla viljapelloilla tyoskenteleville tiibetilaisille. Jokilaakson ymparille kohosi vuorten ketju ja valokuvia tuli taas otettua liikaakin. Kapealla kujalla vanha nainen tuli vastaan ja laittoi kammenet vastakkain ruouksen merkiksi. Han pyysi meilta hartaasti jotain, mutta emme meinanneet ensin ymmartaa mista oli kyse. Hetken ihmettelyn jalkeen selvisi, etta han olisi toivonut meilta eraan hyvin kuuluisan, nykyaan Intiassa asuvan herran kuvaa - ne kun ovat taalla kiellettyja.
Kiipesimme nauttimaan auringonlaskuoluita pienelle harjanteelle, josta oli kaunis nakyma ympari koko kaupungin, ja keskelle nakokenttaa asettui jyrkalle kukkulalle rakennettu dzong.
Gyantse Kumbum on Tiibetin suurin (35 m korkea) chorten eli pyramidin muotoinen, valkoinen pyha rakennelma oli jannittava naky ja sen sadoissa buddhan ja muiden pyhien hahmojen kuvissa ja patsaissa olisi riittanyt tutkittavaa vaikka koko paivaksi. Kumbumin kymmeniin pieniin hamariin huoneisiin sijoitettu taide ei olisi mietnkaan meille auennut ilman oppaan selostusta ja karsivallisia vastauksia tyhmiin kysymyksiimme. Opimme ainakin, etta suojelia on se joka seisoo pienten ihmisten paalla, irvistaa ja on huoneen pelottavimman nakoinen hahmo.
Gyantse on kuuluisa 1400-luvulla rakennetuista Gyantse Kumbumista ja Gyantse Dzongista eli linnoituksesta. Kumbumin paatimme jattaa aamuun, nappasimme pari olutta mukaan ja lahdimme iltakavelylle viljapelloille, vanhaan tiibetilaiskaupunginosaan ja ihastelemaan mahtavaa dzongia. Horisontin tummat pilvet loivat dramaattisen taustan ruskasta keltaisina koreileville puille ja kultaisina kimmeltavilla viljapelloilla tyoskenteleville tiibetilaisille. Jokilaakson ymparille kohosi vuorten ketju ja valokuvia tuli taas otettua liikaakin. Kapealla kujalla vanha nainen tuli vastaan ja laittoi kammenet vastakkain ruouksen merkiksi. Han pyysi meilta hartaasti jotain, mutta emme meinanneet ensin ymmartaa mista oli kyse. Hetken ihmettelyn jalkeen selvisi, etta han olisi toivonut meilta eraan hyvin kuuluisan, nykyaan Intiassa asuvan herran kuvaa - ne kun ovat taalla kiellettyja.
Kiipesimme nauttimaan auringonlaskuoluita pienelle harjanteelle, josta oli kaunis nakyma ympari koko kaupungin, ja keskelle nakokenttaa asettui jyrkalle kukkulalle rakennettu dzong.
Gyantse Kumbum on Tiibetin suurin (35 m korkea) chorten eli pyramidin muotoinen, valkoinen pyha rakennelma oli jannittava naky ja sen sadoissa buddhan ja muiden pyhien hahmojen kuvissa ja patsaissa olisi riittanyt tutkittavaa vaikka koko paivaksi. Kumbumin kymmeniin pieniin hamariin huoneisiin sijoitettu taide ei olisi mietnkaan meille auennut ilman oppaan selostusta ja karsivallisia vastauksia tyhmiin kysymyksiimme. Opimme ainakin, etta suojelia on se joka seisoo pienten ihmisten paalla, irvistaa ja on huoneen pelottavimman nakoinen hahmo.
Keltaisen joen varrella, Lanzhou, Gansu
Lanzhou oli Iloiselle Sancaille ensimmainen Kiinalainen kaupunki. Taynna vilinaa, kaupungin ylla leijuva saastesumu, 3 miljoonaa asukasta, huikeita pilvenpiirtajia, neonvaloja ja Buddhalaisia ja Taolaisia temppeleita. Lanzhoun arveltiin olevan 1990-luvun lopulla maailman saastunein kaupunki, mutta nykyaan se ei enää nosta päätään joukosta. Pekingin ilma oli huomattavasti huonompi, Delhin kadut moninverroin likaisempia.
Itseasiassa Lanzhou on kaikessa sekavuudessaan ja hyorinassaan varsin viehattava kaupunki. Keltaisen joen rannoilla on viihtyisia puistikoita ja ymparoiville vuorille voi kiiveta nakymien tai sisaisen rauhoittumisen merkeissa. Sadat katukeittiot loihtivat toinen toistaan herkullisimpia annoksia pilkkahintaan. Jarjeton kulho suussa sulavaa lagmania (lagman=Keski-Aasian muslimien kasinvedetyista nuudeleista koostuva perinneruokia, jonka jaloin muoto loytyy Kiinasta) irtoaa kuudella yuanilla, kasa herkullisia dumblingeja neljalla.
Meille Lanzhou on kuitenkin supererikoinen koska taalta alkaa huomenna Tiibetin valloituksemme! Permitit on turvassa moneybeltissa siina junalippujen vieressa. Eli huomenna 16:19 hyppaamme stogeen joka vie meidat maailman korkeinta rautatieta Lhasaan. Lhasassa lienemme viela netin aarella kerran tai pari mutta sen jalkeen alkaa Lantiseen-Tiibetiin suuntautuva reilun parinviikon jeeppiretkemme, jolloin tuskin olemme linjoilla. Arvioitu lahtopaiva on 21. tai 22.9.
Eli uskollinen lukijakunta! Elkaa huoliko vaikka tanne ei hetkeen tekstia ilmestyisikaan.
Itseasiassa Lanzhou on kaikessa sekavuudessaan ja hyorinassaan varsin viehattava kaupunki. Keltaisen joen rannoilla on viihtyisia puistikoita ja ymparoiville vuorille voi kiiveta nakymien tai sisaisen rauhoittumisen merkeissa. Sadat katukeittiot loihtivat toinen toistaan herkullisimpia annoksia pilkkahintaan. Jarjeton kulho suussa sulavaa lagmania (lagman=Keski-Aasian muslimien kasinvedetyista nuudeleista koostuva perinneruokia, jonka jaloin muoto loytyy Kiinasta) irtoaa kuudella yuanilla, kasa herkullisia dumblingeja neljalla.
Meille Lanzhou on kuitenkin supererikoinen koska taalta alkaa huomenna Tiibetin valloituksemme! Permitit on turvassa moneybeltissa siina junalippujen vieressa. Eli huomenna 16:19 hyppaamme stogeen joka vie meidat maailman korkeinta rautatieta Lhasaan. Lhasassa lienemme viela netin aarella kerran tai pari mutta sen jalkeen alkaa Lantiseen-Tiibetiin suuntautuva reilun parinviikon jeeppiretkemme, jolloin tuskin olemme linjoilla. Arvioitu lahtopaiva on 21. tai 22.9.
Eli uskollinen lukijakunta! Elkaa huoliko vaikka tanne ei hetkeen tekstia ilmestyisikaan.
Kiinan liikenne
Moottoritie vilisee renkaiden alla. Asfaltti on uutta ja mustaa, ymparilla satoja kilometreja asumatonta aavikkoa. Liikennettä uuden ilmeen saaneella silkkitiella riittaa edelleen- sleeper-bussimme (nerokas Kiinalainen keksinto, bussi pienilla punkilla varustettuna) ohittaa jokaisena tuntina kymmenia rekkoja.
Kashgarin kaupungin kaduilla kavi kuhina kuten ennenkin. Tarkkasilmainen ja karsivallinen turisti saattoi loytaa kameran ruuaksi viela vihanneskarryja vetavan aasin, ja karryilla keikkuvan parrakkaan uiguurin vanhuksen, mutta suurin osa kansasta oli mobilisoitunut sahkokayttoisten skoottereiden selkaan. Kromisina kiiltelevia ohjaustankoja ja pastellisavyisia muovikuoria, jokaisella oma kimea torvi. Itse Mao kaantyisi haudassaan jos nakisi Pekingin katujen vilskeen nyt. Skoottereissa on hyvatkin puolensa, kun pitaa nappinsa erossa torvesta ovat ne varsin aanettomia. Itseasiassa perinteisista Kiinalaisista polkupyorista, joita olemme parista paikkaa vuokranneet, lahtee kovempi ramina. Akkukayttoiset kulkuvalineet eivat edes paasta ilmoille tukahduttavaa pakokaasua!
Jiayuguan on vaatimaton sadantuhannen asukkaan pikkukaupunki syrjaisen Gansun provinssin viela syrjaisemmassa lansikolkassa keskella aavikkoa. Kiina ilmeisesti juonii kuitenkin jotain kayttoa kaupungille, sen verran massiivisia ovat rakennusprojektit. Ja ajovaylat! 8 kaistaa halkoo kaupunkia keskelta ja siihen yhtyy lukuisia kuusikaistaisia teita. Ruuhkiin todella varaudutaan ennakolta.
Kiinan teilla, provinsseissa ja suurkaupungeissa, liikkuu kasittamaton ihmis- ja tavarapaljous. Ruuhkahuiput ajoittuvat kansallisiin juhlapyhiin; talloin Kiinan teilla ja raiteilla arvellaan liikkuvan 500-800 miljoonaa ihmista! Kiina on myos mahtava vientitalous. Kauppa ei kay jos tavara ei kulje. Massiiviset moottoritie-projektit korkealla Keski-Aasian vuoristossa yltavat jo entisen Neuvostoliiton alueelle. Pekingilainen mies arveli aikoinaan kaupungin vakiluvusta puhuttaessa: "oisin 17 miljoonaa, paivisin 22-23 miljoonaa". Kaupungin katujen lienee syytakin olla leveita. Mikali Kiinaa haluaa sailyttaa ja kehittaa valtaansa taytyy infrastruktuurin ja logistiikan olla kunnossa sen tietaa maan ylin porras, ja siihen panostetaan.
PS. Jiayuguanissa kaytiin tsekkaamassa Kiinan muurin lantisimpia (restauroituja) jaanteita, tanne ajateltiin sivistyneen Kiinan ulottuvan ja lannempana asuvan vain barbaareja - olemme siis vihdoin paasseet sivistyksen pariin.
Kashgarin kaupungin kaduilla kavi kuhina kuten ennenkin. Tarkkasilmainen ja karsivallinen turisti saattoi loytaa kameran ruuaksi viela vihanneskarryja vetavan aasin, ja karryilla keikkuvan parrakkaan uiguurin vanhuksen, mutta suurin osa kansasta oli mobilisoitunut sahkokayttoisten skoottereiden selkaan. Kromisina kiiltelevia ohjaustankoja ja pastellisavyisia muovikuoria, jokaisella oma kimea torvi. Itse Mao kaantyisi haudassaan jos nakisi Pekingin katujen vilskeen nyt. Skoottereissa on hyvatkin puolensa, kun pitaa nappinsa erossa torvesta ovat ne varsin aanettomia. Itseasiassa perinteisista Kiinalaisista polkupyorista, joita olemme parista paikkaa vuokranneet, lahtee kovempi ramina. Akkukayttoiset kulkuvalineet eivat edes paasta ilmoille tukahduttavaa pakokaasua!
Jiayuguan on vaatimaton sadantuhannen asukkaan pikkukaupunki syrjaisen Gansun provinssin viela syrjaisemmassa lansikolkassa keskella aavikkoa. Kiina ilmeisesti juonii kuitenkin jotain kayttoa kaupungille, sen verran massiivisia ovat rakennusprojektit. Ja ajovaylat! 8 kaistaa halkoo kaupunkia keskelta ja siihen yhtyy lukuisia kuusikaistaisia teita. Ruuhkiin todella varaudutaan ennakolta.
Kiinan teilla, provinsseissa ja suurkaupungeissa, liikkuu kasittamaton ihmis- ja tavarapaljous. Ruuhkahuiput ajoittuvat kansallisiin juhlapyhiin; talloin Kiinan teilla ja raiteilla arvellaan liikkuvan 500-800 miljoonaa ihmista! Kiina on myos mahtava vientitalous. Kauppa ei kay jos tavara ei kulje. Massiiviset moottoritie-projektit korkealla Keski-Aasian vuoristossa yltavat jo entisen Neuvostoliiton alueelle. Pekingilainen mies arveli aikoinaan kaupungin vakiluvusta puhuttaessa: "oisin 17 miljoonaa, paivisin 22-23 miljoonaa". Kaupungin katujen lienee syytakin olla leveita. Mikali Kiinaa haluaa sailyttaa ja kehittaa valtaansa taytyy infrastruktuurin ja logistiikan olla kunnossa sen tietaa maan ylin porras, ja siihen panostetaan.
PS. Jiayuguanissa kaytiin tsekkaamassa Kiinan muurin lantisimpia (restauroituja) jaanteita, tanne ajateltiin sivistyneen Kiinan ulottuvan ja lannempana asuvan vain barbaareja - olemme siis vihdoin paasseet sivistyksen pariin.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Hiekkaa varpaisiin ja Buddhalaista taidetta, Dunhuang, Gansu
Englannin kielinen kierros alkaisikin vasta neljan tunnin paasta. Arsytti ja harmitti, kun istuttiin auringon paahteessa Mogao-luolien lippuluukun edessa. Sinne olisi ihan turha maksaa kallista sisaanpaasya kiinalaisella opastuksella. Toisaalta tuntui tyhmalta odottaa niin kauaa.
Jussi bongasi laheisten pikkuvuorten huipulla pienen yksinaisen nakoisen temppelin. Lahdimme pakoon Gansun provinssin suurinta turistirysaa ja kiipeilimme jyrkkia rinteita ylos alas aavikon ja dyynien levittaytyessa hiljaisina ymparillemme. Kavelyretki oli juuri sopivan mittainen, kukkulan laella oleva temppeli autio ja kaunis. Paha mieli jai hiekan keskelle ja saimme ostettua liput englannin kieliselle kierrokselle.
Silkkitien varrella sijaitsevat Mogao-luolat sisaltavat maailman upeinta buddhalaista taidetta, joista vanhimmat 366 luvulta ad. Luolat sijaitsevat kallioseinamassa keskella aavikkoa ja niiita on noin 1700 metrin matkalla. Jannittavaa oli nahda, kuinka silkkitie oli tuonut eurooppalaisia vaikutteita luoliin: mm. eurooppalaiset horoskooppikuviot oli maalattu yhteen seinamaan ja kirjastoluolasta oli loytynyt syyriaksi kirjoitettu raamattu 400-luvulta. Valtavat buddhapatsaat olivat komeita, korkein 34,5 m, maailman korkein sisatiloissa oleva. Opas oli hyva vaikkakin puhetta oli valilla vaikea seurata kiinalaisten turistien huutaessa ymparilla. Iloinen sancai suosittelee kaikille taiteesta ja buddhalaisuudesta kiinnostuneille.
Aikataulusta jo jaljessa pistimme nopeasti nuudelia naamaan ja tutustuimme samalla kahteen hainanissa asuvaan kalifornialaisiin (hyva tuttavuus, kun tarkoitus olisi ehtia loppumatkasta hainanille viettamaan kunnon rantalomaa ennen Suomeen paluuta:). Heilla oli sama suunta - dyyneille auringonlaskua ihastelemaan.
Dyynit olivat uskomattoman kauniita. Teravat varjot antoivat sulavia muotoja silkinpehmealle hiekalle. Kiipeaminen oli hikista puuhaa, mutta kannatti. Hetki oli kaunis ja Mogao-viini hyvaa, kun istuimme dyynin harjalla katsellen miten oranssina hohtava aurinko hiipi hiljaa horisontin taa. Olimme tuoneet makuupussit ja -alustat mukana, koska halusimme nahda myos auringonnousun. Yolla tahtien loiste oli melkein yhta upea kuin merella, enka meinannut malttaa nukkua ollenkaan. Taskut olivat taynna hiekkaa viela monta paivaa myohemmin.
Jussi bongasi laheisten pikkuvuorten huipulla pienen yksinaisen nakoisen temppelin. Lahdimme pakoon Gansun provinssin suurinta turistirysaa ja kiipeilimme jyrkkia rinteita ylos alas aavikon ja dyynien levittaytyessa hiljaisina ymparillemme. Kavelyretki oli juuri sopivan mittainen, kukkulan laella oleva temppeli autio ja kaunis. Paha mieli jai hiekan keskelle ja saimme ostettua liput englannin kieliselle kierrokselle.
Silkkitien varrella sijaitsevat Mogao-luolat sisaltavat maailman upeinta buddhalaista taidetta, joista vanhimmat 366 luvulta ad. Luolat sijaitsevat kallioseinamassa keskella aavikkoa ja niiita on noin 1700 metrin matkalla. Jannittavaa oli nahda, kuinka silkkitie oli tuonut eurooppalaisia vaikutteita luoliin: mm. eurooppalaiset horoskooppikuviot oli maalattu yhteen seinamaan ja kirjastoluolasta oli loytynyt syyriaksi kirjoitettu raamattu 400-luvulta. Valtavat buddhapatsaat olivat komeita, korkein 34,5 m, maailman korkein sisatiloissa oleva. Opas oli hyva vaikkakin puhetta oli valilla vaikea seurata kiinalaisten turistien huutaessa ymparilla. Iloinen sancai suosittelee kaikille taiteesta ja buddhalaisuudesta kiinnostuneille.
Aikataulusta jo jaljessa pistimme nopeasti nuudelia naamaan ja tutustuimme samalla kahteen hainanissa asuvaan kalifornialaisiin (hyva tuttavuus, kun tarkoitus olisi ehtia loppumatkasta hainanille viettamaan kunnon rantalomaa ennen Suomeen paluuta:). Heilla oli sama suunta - dyyneille auringonlaskua ihastelemaan.
Dyynit olivat uskomattoman kauniita. Teravat varjot antoivat sulavia muotoja silkinpehmealle hiekalle. Kiipeaminen oli hikista puuhaa, mutta kannatti. Hetki oli kaunis ja Mogao-viini hyvaa, kun istuimme dyynin harjalla katsellen miten oranssina hohtava aurinko hiipi hiljaa horisontin taa. Olimme tuoneet makuupussit ja -alustat mukana, koska halusimme nahda myos auringonnousun. Yolla tahtien loiste oli melkein yhta upea kuin merella, enka meinannut malttaa nukkua ollenkaan. Taskut olivat taynna hiekkaa viela monta paivaa myohemmin.
Keski-Aasia jää taakse, Turpan
Xinxiangin provinssi jaa tanaan taakse ja samalla uiguurit, muslimit ja keski-aasia. Gansun provinssista alkaa oikea kiina, eika enaa tarvitse huolehtia ramadanista.
Vaikka Xinjiang luetaan maantieteellisesti osaksi Keski-Aasiaa, on idan Yhdysvaltojen eli Kiinan vaikutus alueella sen verran vahva, etta jatamme sen seuraavasta arviosta pois.
Keski-Aasian plussat ja Miinukset:
+ Paikalliset ihmiset. Missa ikina paikallisten kanssa olet tekemisissa on vastaanotto vilpittoman uteliasta ja vieraanvaraista, poislukien osa asiakaspalvelussa seka haparoivia enisaskeleitaan ottavan turismibisneksen parissa tyoskentelevista ihmisista.
+ Keski-Aasian matkailuskene. Ne vahat kanssa turistit joihin tormasimme olivat paaosin huippu sakkia. Ei muuta kuin terveisia kaikille ja pidetaan yhteytta ja Kiitos. Muuten, tuleville Keski-Aasian matkaajille tiedoksi etta muihin reissaajiin tormaa parhaiten a) Eraan kansainvalisen, sinikantisen opaskirjan mainitsemissa halpismajoituspaikoissa, b) Lukuisten Keski-Aasian maiden suurlahetystojen loppumattomissa viisumi odottelujonoissa. Top 5 mestat 1. Uzbekistanin suurlahetysto, Almaty 2. Pamir Lodge, Khorog 3. Bahodir GH, Samarkand 4. Gulnara GH, Tashkent 5. Third Dormitory, Almaty.
+ Budjettimatkaajalle hyvinkin sopiva hintataso.
+ Joustavat kulkuyhteydet, joskin asiakkaan kukkaron mukaan.
+ Uskomattomat maisemat! Tajikistanin ja Kirgisian vuoristot paimentolaisineen, Uzbekistanin kulttuuri kohteet, Kazakhstanin jarjenvastaiset aavikot... Top 5 1. Fan-vuoret, Tajikistan, 2. Pamir Hwy, Tajikistan 3. Pamir Alai, Kirgisia 4. Bukharan vanhakaupunki, Uzbekistan, 5. Mangishlak ja Beket Ata, Kazakhstan + monia muita.
+ Venajan-kieli, jos hallitset Venajan ja kyrilliset on matkustaminen Keski-Aasiassa verraten helppoa ja vielakin halvempaa.
+ Turistien vahyys, jos haluat reissata omillasi ilman valtavaa lankkari tms turistilaumaa ymparillasi mene Keski-Aasiaan.
- Palveluiden heikkous, valilla yopaikan, transportaation, jopa ruuan saaminen tuntui ylitsepaasemattoman vaikealta ja mistaan varsinaisista turisti infoista (ilman hyvaa Venajan-kielen taitoa) ei voitu puhuakaan.
- Jatkuva tinkiminen lahtien ravintolaruuista, kuljetuksista ja majoituksesta.
- Julkisen liikenteen puute, kyydin siis saa aina nopeasti, jos maksaa itsensa kipeaksi. Halpoja saakin odotella valilla tooooodella pitkaan.
- Miliisin pelko! Milloin vain voi kohdallesi osua virkavaltaan kuuluva henkilo, joka tekee kaikkensa ansaitakseen jonkun roposen, valilla paatahuimaavia summia, kustannuksellasi.
- Byrokraattiset, hitaat ja jopa korruptoituneet viisuminhakuprosessit.
Keski-Aasiassa matkustaminen kay tyosta. Se oli meilta tietoinen valinta, saadakseen paljon pitaa myos nahda vaivaa. Voimme myontaa empimatta etta valilla on ollut vaikeaa, ja mieleen on hiipinyt ajatus onko tassa mitaan jarkea. Ei ole mukavaa saapua Jumalan hylkaamaan kylaan aavikolla keskella yota, kun ensimmainen ihminen jonka tapaat on kusettava taksikuski, toinen hotellin respan nainen, joka ilmoittaa ettei ota asiakkaita vastaan, kolmas miliisi, joka sanoo etta viisumianne ei ole rekisteroity ja neljas paamiliisi, joka rankaisee kuukausiansionsa suuruisilla sakoilla.
Tai kun vasyneena korkean solan jalkeen ja rantasateenjalkeen huomaa, etta polku on pyyhkaisty pois ja pitaa kiveta takaisin ylos...
Tulliviranomaisten rattaisiin sotkeutuminen on myos yksi ehdottomia stressitekijoita...
Toisaalta loma Kanarialla tai Kaakkois-Aasiassa ei antaisi nain paljon, kokemuksia, muistoja ja ennenkaikkea rutosti oppia elamaan. Hetkeakaan en vaihtaisi pois...
Vaikka Xinjiang luetaan maantieteellisesti osaksi Keski-Aasiaa, on idan Yhdysvaltojen eli Kiinan vaikutus alueella sen verran vahva, etta jatamme sen seuraavasta arviosta pois.
Keski-Aasian plussat ja Miinukset:
+ Paikalliset ihmiset. Missa ikina paikallisten kanssa olet tekemisissa on vastaanotto vilpittoman uteliasta ja vieraanvaraista, poislukien osa asiakaspalvelussa seka haparoivia enisaskeleitaan ottavan turismibisneksen parissa tyoskentelevista ihmisista.
+ Keski-Aasian matkailuskene. Ne vahat kanssa turistit joihin tormasimme olivat paaosin huippu sakkia. Ei muuta kuin terveisia kaikille ja pidetaan yhteytta ja Kiitos. Muuten, tuleville Keski-Aasian matkaajille tiedoksi etta muihin reissaajiin tormaa parhaiten a) Eraan kansainvalisen, sinikantisen opaskirjan mainitsemissa halpismajoituspaikoissa, b) Lukuisten Keski-Aasian maiden suurlahetystojen loppumattomissa viisumi odottelujonoissa. Top 5 mestat 1. Uzbekistanin suurlahetysto, Almaty 2. Pamir Lodge, Khorog 3. Bahodir GH, Samarkand 4. Gulnara GH, Tashkent 5. Third Dormitory, Almaty.
+ Budjettimatkaajalle hyvinkin sopiva hintataso.
+ Joustavat kulkuyhteydet, joskin asiakkaan kukkaron mukaan.
+ Uskomattomat maisemat! Tajikistanin ja Kirgisian vuoristot paimentolaisineen, Uzbekistanin kulttuuri kohteet, Kazakhstanin jarjenvastaiset aavikot... Top 5 1. Fan-vuoret, Tajikistan, 2. Pamir Hwy, Tajikistan 3. Pamir Alai, Kirgisia 4. Bukharan vanhakaupunki, Uzbekistan, 5. Mangishlak ja Beket Ata, Kazakhstan + monia muita.
+ Venajan-kieli, jos hallitset Venajan ja kyrilliset on matkustaminen Keski-Aasiassa verraten helppoa ja vielakin halvempaa.
+ Turistien vahyys, jos haluat reissata omillasi ilman valtavaa lankkari tms turistilaumaa ymparillasi mene Keski-Aasiaan.
- Palveluiden heikkous, valilla yopaikan, transportaation, jopa ruuan saaminen tuntui ylitsepaasemattoman vaikealta ja mistaan varsinaisista turisti infoista (ilman hyvaa Venajan-kielen taitoa) ei voitu puhuakaan.
- Jatkuva tinkiminen lahtien ravintolaruuista, kuljetuksista ja majoituksesta.
- Julkisen liikenteen puute, kyydin siis saa aina nopeasti, jos maksaa itsensa kipeaksi. Halpoja saakin odotella valilla tooooodella pitkaan.
- Miliisin pelko! Milloin vain voi kohdallesi osua virkavaltaan kuuluva henkilo, joka tekee kaikkensa ansaitakseen jonkun roposen, valilla paatahuimaavia summia, kustannuksellasi.
- Byrokraattiset, hitaat ja jopa korruptoituneet viisuminhakuprosessit.
Keski-Aasiassa matkustaminen kay tyosta. Se oli meilta tietoinen valinta, saadakseen paljon pitaa myos nahda vaivaa. Voimme myontaa empimatta etta valilla on ollut vaikeaa, ja mieleen on hiipinyt ajatus onko tassa mitaan jarkea. Ei ole mukavaa saapua Jumalan hylkaamaan kylaan aavikolla keskella yota, kun ensimmainen ihminen jonka tapaat on kusettava taksikuski, toinen hotellin respan nainen, joka ilmoittaa ettei ota asiakkaita vastaan, kolmas miliisi, joka sanoo etta viisumianne ei ole rekisteroity ja neljas paamiliisi, joka rankaisee kuukausiansionsa suuruisilla sakoilla.
Tai kun vasyneena korkean solan jalkeen ja rantasateenjalkeen huomaa, etta polku on pyyhkaisty pois ja pitaa kiveta takaisin ylos...
Tulliviranomaisten rattaisiin sotkeutuminen on myos yksi ehdottomia stressitekijoita...
Toisaalta loma Kanarialla tai Kaakkois-Aasiassa ei antaisi nain paljon, kokemuksia, muistoja ja ennenkaikkea rutosti oppia elamaan. Hetkeakaan en vaihtaisi pois...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
